hän hiipi, livahti
mustana aaltona
sisään tulvahti
majaansa mittaili,
sopivan kolon
sydämestä löysi
sieltä silmiini katsoi
tumma nainen,
päivät pitkät
terävillä kynsillään
tatuointejaan piirsi
ja kuinka minua
sattuikaan
elämäni viivat
huhtikuussa
kun avasin oveni
lasten ääniin,
ruudullisiin pöytäliinoihin
ne eivät enää
vuotaneet
surusta
oli kasvanut
kauneus
Selite:
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi