kurkien lähtö
ja saapuminen
sukellus pinnan alle,
nousu valoa kohti
ihmisiloa vain niin
äärettömästi kokisin,
että jäisi tilaa suruni
sitä kasvattaa
uskaltaisin olla
voimakas ja heikko
vahvasti
kantaisin,
uskaltaisin sinulle
kannettavaksi antaa
silmäni joka aamu
ensi kerran avaisin
ystäväni olisin,
vierelläni seisoisin
virheideni jälkeen
silmiini katsoisin
en halveksivasti,
arvostellen
vaan vierelläni seisten,
antaen mahdollisuuden
ymmärtäisin,
millaista on
olla minä
silti ja sen vuoksi
hymyilisin
Selite:
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi