siellä
sanat kielille kangistuvat
teot turhat ajatusten aihioiksi
aika heittää valtikkansa
illat mereen kävelevät
aamut kääntävät kylkiään
yö ja päivä toistensa sylissä
odotuksen kirous murusina vierellä
ja kaikki mikä on menetetty saa uuden mahdollisuuden
hän valitsee hyvyyden ennen tienviittoja
hän kuulee keveän kuiskauksen oman huutonsa yli
tunnistaa hänen hengityksensä,
sen ujon varpistuksen tuhansien henkäysten kopisevien korkojen alta
tuntee hipaisusta rakkaansa suonten sykkeen ihmissumun keskellä
siellä
sinusta
sisälläni
hiljaisuuden aava
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Huikaisevaa....hellää..korkeaa veisaamista!
Sivut