vaikka multa jo tuoksuu
maa hohkaa kylmää
on raskasta luopua
jättää jäähyväisiä
saattaa surua sylissä kotiin
kumpua jää ympäröimään tähtipöly
sydäntä ja sielua seuraa muistot
olet mennyt
mutta eron jälkeen
ikuisuuden takana
syntyy rakkaus aina uudelleen
Selite:
Tämä on nyt juuri ajankohtainen runo ystävän poistuessa tästä maailmasta, mutta lähes kaikki rakkaani olen joutunut saattamaan viimeiselle matkalleen joko syksyllä, talvella tai aikaisessa keväässä isääni lukuunottamatta.<br/><br/>
Rakkaus ei lopu saattomatkaan.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Herkkä syvältä koskettava runo!
Muistoila ja rakkauvela on samat taepumukset ellee syvämessämme.
kaunis runo, tulee mieleen johonkin uskontoon tai vastaavaan liittyvä asia, siinä kuollut on "hengissä" niin kauan kuin hän säilyy ihmisten muistissa. Jotain samaa tässä runossa
Liikuttavan herkkää.
Rakas ihminen jää mieleen ja sydämeen
haikeana kaipauksena.
Koskettavan kaunis ja herkkä runo.
Tämä on niin syvä saattomatka sielun perimmäisille tunnoille, sinne missä välittäminen ja rakkaus asuvat. Etten särkisi mitään, puristan lämpimällä kädellä. Tällaiset hetket ovat vaikeita ymmärtää...
Tämän sinä kirjoitit kauneudella, rakkaudella
kuin valkean liinan - puhtaan. Ja samassa hiljaisuudessa ymmärrys ja rakkaus. Syvää.
Kaunis ja hyvin koskettava runo, suurella, lämpimällä tunteella kirjoitettu.
Herkkä, haikean kaunis runo
Koskettava, todella kaunis, hieno runo.
Syvästi koskettaa,herkkää,pidä.
Kaunis ja todellakin lohduttavaa tekstiä.
*saattaa surua sylissä kotiin*
Hyvin koskettavasti ja hellästi kirjoitettu tuntemuksista läheisen poismenon jälkeen. Runosi sisältää rakkauden lohdullisen ikuisuusaspektin lisäksi sykähdyttävän kauniin ajatuksen siitä, että voimme kukin olla mukana täällä toisen surun saattojoukoissa... kuten myös ilon ja onnen saattokulkueissa, kun niiden aika elämässä on. Surulla on aikansa, ja runominä kohtelee sitä "sylissä kantaen"... Ihailen sinua, runoystäväni, että olet tämän kaiken näin ihanasti osannut sanoiksi pukea.
Osanottoni! Onneksi rakkaus on ikuista!
Koskettava runo surusta ja sen läsnäolosta. Vaikka surukin on tunteena kaunis, on se toki iloa raskaampi. Voimia sinulle ihanan runosi myötä ♥
koskettavan herkkää tekstiä, sai kyyneleitä. Hienoa!
niin vahva
itku tuli silmään
Tämä on niin herkkää
että en halua lisätä tähän
mitään koska suru on niin
henkilökohtaista olen pahoillani
ystäväsi puolesta.
Tämä runo taas sanoo kuinka
tärkeä on rakastaa ja antaa
rakkautta.
Vaikka niin kuin runoilija tässä sano
rakkaus ei lopu hautakummulle.
Hyvin kaunista ja seesteestä on runosi sointi. Puhuu omaa kieltään koskettavasti.
lohdullinen pidin paljon
Koskettava runo, kuin se viimeinen käsi kädessä ja sen hetken jälkeinen viileä. Kiitos tästä.
Koskettavan herkkää on tekstisi, ajoittuen melkein pääsiäisen aikaan. ((Voimahalaus))
Koskettavan kauniisti kirjotat
Runon nimi kuvaa erittäin onnistuneesti sisimmän tuntemuksia, kun rakas ihminen on saatettu haudan lepoon.
Runossa tuot esiin surun toisia kasvoja.
Lohduttavaa tietoa; hänen on nyt hyvä.
Ja runosi lopussa korostat rakkauden voimaa,
joka kestää yli kuolemankin.
Vaikka otsikko onkin voimattomuuden äärellä
niin hyvin vahvasta tunteesta jäähyväisrunosi kertoo.Upea!!!
Koskettavaa..
ja niin äärettömän herkkää
"kantaa surua sylissä kotiin"
mutta pieni
lohtu on se,
Rakkaus on ikuista
Kaunis ja hyvin voimakkaasti vaikuttava runo.
Jo nimi antaa aavistuksen sisällöstä, mutta vasta luettua, koko vaikutus täydentyy ja jättää viimeisen lauseen lukijan mieleen, kuin pyrkimykseksi siihen.
Jälleen sinulta erittäin hyvä runo, voimattomuus on se voima, joka sen myöntämisestä itselle, on vahvuutena.
Koskettaa syvältä tämä.
Hyvin kaunisti muistettu, lohduttavat viimeiset sanat
Kaunis... sanaton oon.
Sivut