Et voinut enää väistää sitä.
Et ehtinyt siirtyä kaadun toiselle puolelle.
Hän tuli vastaan niin yllättäen.
Ei ollut aikaa valmistautua
siihen kohtaamiseen.
Siinä olitte kasvokkain sinä,
ja hänen pohjaton surunsa.
”Ei ole sanoja”,
sinä sanoit hänelle.
”Ei ole sanoja.”
Hän katsoi silmiisi ja sanoi
kasvoillaan helpottunut hymy:
”Sinä sen sanoit.
Juuri niitä sanoja tarvitsin nyt.”
Sinä otit siinä hänen kylmät kätensä käsiisi
ja lämmitit niitä.
Kaikki, jotka kulkivat ohitsenne,
näkivät sen ja hymyilivät kanssanne.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Kiitos.
Sivut