KOHTAAMINEN KADULLA

Runoilija artojohannes

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> artojohannes kuva
mies
Julkaistu:
919
Liittynyt: 3.11.2005
Viimeksi paikalla: 11.3.2025 19:45

Asuinpaikka: Hämeenlinna
Syntymäpäivä:
29.8.1945

 
 
"... ja sanotusta ilmenee myös: runoilijan tehtävä ei ole kuvata tapahtunutta, vaan sitä mikä saattaisi tapahtua, sitä mikä on todennäköistä ja välttämätöntä.  Runous on siitä syystä filosofisempaa ja vakavampaa kuin historia; sen kohteena on yleiset totuudet, kun sitä vastoin historia käsittelee yksityistapauksia..."

(Aristoteles: Runousoppi)


 
 



Et voinut enää väistää sitä.
Et ehtinyt siirtyä kaadun toiselle puolelle.
Hän tuli vastaan niin yllättäen.
Ei ollut aikaa valmistautua
siihen kohtaamiseen.


Siinä olitte kasvokkain sinä,
ja hänen pohjaton surunsa.


”Ei ole sanoja”,
sinä sanoit hänelle.
”Ei ole sanoja.”


Hän katsoi silmiisi ja sanoi
kasvoillaan helpottunut hymy:
”Sinä sen sanoit.
Juuri niitä sanoja tarvitsin nyt.”



Sinä otit siinä hänen kylmät kätensä käsiisi
ja lämmitit niitä.


Kaikki, jotka kulkivat ohitsenne,
näkivät sen ja hymyilivät kanssanne.



 
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Todella koskettaa tämä kohtaaminen, kun aika pysähtyy, toisten jatkaessa matkaa, ymmärrys huulillaan. :)
Hieno on runosi tunnelma. Kohtaamisen vaikeudesta. Mahtava lopputulema. Kiitos runoilijalle!
Lohduttavaa kerrontaa, joskus pelkkä kosketus riittää <3
Sykähdyttävä runo  :)
Sydänten kohtaaminen.
Kiitos.

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot