![Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> artojohannes kuva](https://cdn.vaiste.com/sites/rakkausrunot.fi/files/styles/medium/public/profiilikuvat/picture-942-1500743788.jpg?itok=JCB_vCAB "Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> artojohannes kuva")
(In memoriam Marja, Veera ja Elina)
Puut menevät
levolle jo.
Rungot keinuttavat itseään uneen
ja aurinko laskeutuu polvilleen
kuin rukoukseen: ”Varjele pieniä ihmisiä,
Kaikkivaltias Jumala.”
Siihen metsään,
siihen synkkään pimenevään metsään
he kolme käsikkäin kulkevat:
kaksi naista ja lapsi heidän keskellään,
alati vaatteitaan riisuen he kulkevat,
taakseen katsomatta
rauhallisesti ja vakaasti.
Ja vaikka minä huudan:
”Odottakaa päivän nousua,
tulen minäkin!”,
eivät he enää kuule.
Selite:
Tämä runo on edesmenneelle vaimolleni, tyttärelleni ja lapsenlapselleni, jotka menehtyivät auto-onnettomuudessa 20.11.2002 Juvalla. Olen useasti julkaissut tämän runon uudelleen heidän kuolinpäivänsä tienoilla, vaikka siitä on jo aikaa 21 vuotta.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
uskomaton menetys,
ei inhimillistä mittaa ei määrää
Sivut