lepäsi syvä ja raskas hiljaisuus.
Säpsähdin ja aika seisahtui.
Se tuntui sydämen pohjassa saakka.
Ensin muutama pisara,
sitten tasainen sateen kohina
ja hiljainen hyrinä,
kuin jokin Brucknerin sinfonian
värisevä sisään tulo,
jousien tremolo
vahvistui ja vahvistui,
nousi trumpetinkirkkain sävelin
yhä korkeammalle,
yli metsän puiden.
Finaali. Kooda.
Sade päättyi
ja syysaurinko pilkahti
pilven raosta.
Puiden latvojen yllä siinsi taivas.
Jokin lintu, hyvin korkealla,
otti ilmaa siipiensä alle,
kohosi näkymättömiin.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut