SYYSSINFONIA

Runoilija artojohannes

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> artojohannes kuva
mies
Julkaistu:
902
Liittynyt: 3.11.2005
Viimeksi paikalla: 2.1.2025 16:44

Asuinpaikka: Hämeenlinna
Syntymäpäivä:
29.8.1945

 
 
"... ja sanotusta ilmenee myös: runoilijan tehtävä ei ole kuvata tapahtunutta, vaan sitä mikä saattaisi tapahtua, sitä mikä on todennäköistä ja välttämätöntä.  Runous on siitä syystä filosofisempaa ja vakavampaa kuin historia; sen kohteena on yleiset totuudet, kun sitä vastoin historia käsittelee yksityistapauksia..."

(Aristoteles: Runousoppi)


 
 

 

 
 Korkeitten, suorien puiden alla
lepäsi syvä ja raskas hiljaisuus.

Säpsähdin ja aika seisahtui.

Se tuntui sydämen pohjassa saakka.
 

Ensin muutama pisara,
sitten tasainen sateen kohina
ja hiljainen hyrinä, 
kuin jokin Brucknerin sinfonian
värisevä sisään tulo,
jousien tremolo
vahvistui ja vahvistui,
nousi trumpetinkirkkain sävelin
yhä korkeammalle,
yli metsän puiden.

Finaali. Kooda.

Sade päättyi
ja syysaurinko pilkahti
pilven raosta.


 Puiden latvojen yllä siinsi taivas.
Jokin lintu, hyvin korkealla,
otti ilmaa siipiensä alle,
kohosi näkymättömiin.
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Kaihoisan koskettavaa kerrontaa.

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot