![Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> artojohannes kuva](https://cdn.vaiste.com/sites/rakkausrunot.fi/files/styles/medium/public/profiilikuvat/picture-942-1500743788.jpg?itok=JCB_vCAB "Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> artojohannes kuva")
Näin,
miten hän
siinä pitkään istuttuaan,
autiossa huoneessa,
kynttilän valossa
hitaasti murtui,
lause jäi kesken;
“Jos, jos minä jaksan…”
Ja äkillinen kolea viima
astui sisään
sulki oven sisään tullessaan
kuin vain olisi tullut tänne
vain vähäksi aikaa
lämmittämään
kylmiä käsiään.
Mutta ei hattuaan,
eikä takkiaan riisunut
- seisoi siinä
lähellä kynnystä
kuin odottaen vain
matkakumppania mukaansa.
kuin vain olisi tullut tänne
vain vähäksi aikaa
lämmittämään
kylmiä käsiään.
Mutta ei hattuaan,
eikä takkiaan riisunut
- seisoi siinä
lähellä kynnystä
kuin odottaen vain
matkakumppania mukaansa.
Liekki lepatteli,
koetti vielä elpyä,
mutta sammui…
Pimeässä kuuntelin,
kun ovi kolahtaen
aukeni uudelleen:
aukeni uudelleen:
ja sanaakaan sanomatta
he lähtivät,
kahden kesken.
Niin he lähtivät,
koska heidän oli aika lähteä.
koska heidän oli aika lähteä.
Mutta minä vielä jäin…
Jonkin aikaa asun täällä,
jään huonetta lämmittämään
kunnes uusi vuokralainen
ottaa minulta
hoitaakseen sen tehtävän.
Silloin on minun vuoroni
muuttaa pois.
hoitaakseen sen tehtävän.
Silloin on minun vuoroni
muuttaa pois.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut