Nyt yritän saada silloin kirjoittamastani selvää,
joka oli kymmeniä vuosia sitten
hiekkaan kirjoitettu - tässä on nyt
kaarnan kappaleita, havunneulanen,
jota muurahainen raahaa takaperin,
ja tähän sen kirjoitin muistiin,
lokin huuto, lapsen riemunkiljahdukset,
leikki: pakoillanne, valmiina, nyt,
kilpaa veteen, joka pärskyy, loiskuu,
eikä aurinko hellitä hetkeksikään,
ei hetkeksikään.
Lahti on umpeen kasvanut,
se pitäisi niittää, kerätä korret keoksi
ja antaa palaa,
mutta oi miten väsynyt pitkästä päivästä olen,
äänet loittonevat, maailma kiehuu jossain kaukana...
mistä tuo paksu pilvi tuohon tuli?
se näyttää tukevalta,
voisin painaa selkäni sitä vasten,
nojata siihen,
levätä vähän aikaa,
enkä enää tahtoisi
täältä lähteä.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Pidin sen surumielisestä,kaihoisasta tunnelmasta.
Sivut