Minä tässä ja suruni
Me olemme juoneet vähän,
vähän enemmän joskus.
Me molemmat
samannäköiset veisaamme
yhdestä suusta:
Älä kuuntele meitä!
Hukkaat vain aikaasi.
Osoitan portaat!
Yläkerrassa pian repeää
riemu ylimmilleen.
Eipä sen puolesta,
onhan sitä lasia kumottu
ja siinä veisattu sitä vanhaa virttä,
joka se alkaa sanoilla:
Tyhjä, kalustamaton huone.
Pullosta joka nurkkaan
tasan sama matka.
Me olemme juoneet vähän,
vähän enemmän joskus.
Me molemmat
samannäköiset veisaamme
yhdestä suusta:
Älä kuuntele meitä!
Hukkaat vain aikaasi.
Osoitan portaat!
Yläkerrassa pian repeää
riemu ylimmilleen.
Eipä sen puolesta,
onhan sitä lasia kumottu
ja siinä veisattu sitä vanhaa virttä,
joka se alkaa sanoilla:
Tyhjä, kalustamaton huone.
Pullosta joka nurkkaan
tasan sama matka.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut