Pitkän ja syvän yön jälkeen
en odottanut ketään tulevaksi,
vaikka olin jättänyt oven raolleen,
kun sinä kuitenkin
yllättäen tulit,
liikuit huoneesta toiseen,
kulkemalla valaisit,
kuten aamun valo lisääntyy
vähän kuin huomaamatta,
ne huoneet myös
hyvin verkkaan kirkastuivat,
niin että eilisen jäljet
nyt selvemmin näkyivät,
ja menit samasta ovesta,
josta tulitkin, ulos.
Minulleko sen auki jätit,
sinä edellä käyvä?
Mitä se minua liikuttaa,
tuo touhuaminen,
tuleminen ja meneminen,
ja alkavalle päivälle avoin mieli,
josta ei mitään seuraa.
Kaikki jää ennalleen.
Minä suljen sen kirjan,
lasken kädestäni,
joka muutaman rivin jälkeen
jäi kesken.
En palaa siihen enää.
En lähde,
en myöskään palaa
siihen takaisin.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Joskus se vaan menee niin, kaikki jää kuitenkin ennalleen.
Sivut