Jonakin päivänä avaan oven ja astun kynnyksen yli,
enkä tiedä mistä olen tullut.
Jonakin päivänä kastelen ikkunalaudan kukat,
vaikka ne juuri kastelin.
Jonakin päivänä lähden ulos paljain jaloin,
kahlaan lumipyryssä suljetuin silmin
autiota tietä eteenpäin.
Jonakin päivänä en muista enää nimeäni.
Jonakin päivänä muistan sinun nimesi,
toistan sitä yhä uudelleen ja uudelleen.
Jonakin päivänä tulen takaisin kotiin,
jossa sinä odotat minua
ja otat minut halaten vastaan.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Onneksi Hän tunnistaa ja muistaa?
Sivut