Minun piti matkustaa,
piti ottaa etäisyyttä
menneisyyteen.
Askel ei enää nouse,
leiriydyn tähän.
Katson kaikkialle
lohduttomuuksien yli.
Aurinko verhoutuu usvaan.
Maailmasta nousee kitkeriä savuja.
Roskia poltetaan jossain.
Ei.
Minä vaalin tulta, kohennan kepillä
niin kauan, kun kuivia risuja riittää.
Hukkalämpöä.
Käteni alkavat vavista.
Vapisen kauttaaltani,
kohennuskeppi ei enää kädessäni pysy,
nuotio hiipuu,
sammuu.
En voi tulla luoksesi,
etkä sinä tänne.
Tämä turvaetäisyys
ei luo turvaa.
Se luo kaipausta
yhteisen sateensuojan alle
läheisyyteesi.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut