Lokakuu. Paljaista oksista tippuu pisaroita. Kadulla on tyhjää, taivas paksun, harmaan pilvipeiton takana. Pilvet vaeltavat toistensa läpi, vähän vaaleammat ja tummemmat sekoittuvat, roikuttavat raajojaan hitaasti liikutellen. Päivä on hämärä, hiljainen. Vuosikymmeniin mikään ei ole muuttunut, lokakuut, lokakuut, elämän lokakuut ovat aina olleet saman kaltaiset. Hiljaiseloa. Runo vähin erin kadottaa muotonsa, lähenee hitain askelin proosaa, liittyy siihen, sulautuu samaan hämärään.
Ei luulisi, että elämme nyt poikkeuksellista aikaa.
Kadun ylittää huppupäinen kulkija, työntää kätensä roskiksen sisään, löytää tyhjän tölkin ja laittaa sen kassiinsa, siirtyy seuraavalle roskikselle. Paljaista oksista tippuu pisaroita.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Tuskin kulkija kuitenkaan kansien sisään saa tyhjääkään tölkkiä sullotuksi vai saako?
Sivut