SUOJAMASKIN TAKAA

Runoilija artojohannes

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> artojohannes kuva
mies
Julkaistu:
922
Liittynyt: 3.11.2005
Viimeksi paikalla: 1.4.2025 21:15

Asuinpaikka: Hämeenlinna
Syntymäpäivä:
29.8.1945

 
 
"... ja sanotusta ilmenee myös: runoilijan tehtävä ei ole kuvata tapahtunutta, vaan sitä mikä saattaisi tapahtua, sitä mikä on todennäköistä ja välttämätöntä.  Runous on siitä syystä filosofisempaa ja vakavampaa kuin historia; sen kohteena on yleiset totuudet, kun sitä vastoin historia käsittelee yksityistapauksia..."

(Aristoteles: Runousoppi)


 
 





Lokakuu. Paljaista oksista tippuu pisaroita. Kadulla on tyhjää, taivas paksun, harmaan pilvipeiton takana. Pilvet vaeltavat toistensa läpi,  vähän vaaleammat ja tummemmat sekoittuvat, roikuttavat raajojaan hitaasti liikutellen. Päivä on hämärä, hiljainen. Vuosikymmeniin mikään ei ole muuttunut, lokakuut, lokakuut, elämän lokakuut ovat aina olleet saman kaltaiset. Hiljaiseloa. Runo vähin erin kadottaa muotonsa, lähenee hitain askelin proosaa, liittyy siihen, sulautuu samaan hämärään.

Ei luulisi, että elämme nyt poikkeuksellista aikaa.

Kadun ylittää huppupäinen kulkija, työntää kätensä roskiksen sisään, löytää tyhjän tölkin ja laittaa sen kassiinsa, siirtyy seuraavalle roskikselle. Paljaista oksista tippuu pisaroita.

 
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Lokakuista alakuloa ja harmaata mielenmaisemaa... runon lopun huppupäinen kulkija vie näkökulmaa toisaalle.
Tuskin kulkija kuitenkaan kansien sisään saa tyhjääkään tölkkiä sullotuksi vai saako?
Koskettavaa kerrontaa, lokakuu on jo pitkällä, vaikka ei uskoisi <3 
Maskin suojassa on hyvä tarkkailla. Hienosti olet alkuun kuvannut lokakuun harmautta ja pysähtyneisyyttä. Vaikka elämä on poikkeuksellista, silti ihmisten on löydettävä toimeentulo jostain. Tuo huppupäinen edustaa niitä syrjäytyneitä ja elämästä pudonneita, joita tämä poikkeusaika varmasti on tuonut lisää. 
Niin hyvin kuvaat lokakuista tunnelmaa, tuttua minullekin. On ensimmäinen lokakuu maskin kanssa. Aika on muuttunut. 

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot