TURVAVÄLI

Runoilija artojohannes

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> artojohannes kuva
mies
Julkaistu:
909
Liittynyt: 3.11.2005
Viimeksi paikalla: 3.2.2025 12:38

Asuinpaikka: Hämeenlinna
Syntymäpäivä:
29.8.1945

 
 
"... ja sanotusta ilmenee myös: runoilijan tehtävä ei ole kuvata tapahtunutta, vaan sitä mikä saattaisi tapahtua, sitä mikä on todennäköistä ja välttämätöntä.  Runous on siitä syystä filosofisempaa ja vakavampaa kuin historia; sen kohteena on yleiset totuudet, kun sitä vastoin historia käsittelee yksityistapauksia..."

(Aristoteles: Runousoppi)


 
 



Minun piti matkustaa,
piti ottaa etäisyyttä
menneisyyteen.
Askel ei enää nouse,
leiriydyn tähän.


Katson kaikkialle
lohduttomuuksien yli.
Aurinko verhoutuu usvaan.


Maailmasta nousee kitkeriä savuja.
Roskia poltetaan jossain.


Ei.


Minä vaalin tulta, kohennan kepillä
niin kauan, kun kuivia risuja riittää.


Hukkalämpöä.


Käteni alkavat vavista.
Vapisen kauttaaltani,
kohennuskeppi ei enää kädessäni pysy,
nuotio hiipuu,
sammuu.


En voi tulla luoksesi,
etkä sinä tänne.


Tämä turvaetäisyys
ei luo turvaa.
Se luo kaipausta
yhteisen sateensuojan alle
läheisyyteesi.

 
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Suru seuraa elämässä, haikea on sanojesi sointi
Nykypäivän eristyneistä menoa hyvin kuvaava runo**
Riipaisevaa kerrontaa, koetetaan jaksaa, vaikka vaikeaa onkin <3

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot