Viluinen ihminen kulkee
ikkunamme alla
edestakaisin.
Sairas koira tulee siihen
silitettäväksi
ja puree palelevan kättä.
Parvi peukalon kokoisia lintuja
repii isän autoa.
Taksit on ryöstetty.
Enää on turha odottaa vapaata.
Äiti odottaa.
Kaikki nämä vuodet
on jaksanut itkeä
lopun alkua.
Poikani, se tulee.
Vääjäämättömästi se tulee,
hitaasti kuin kolea usva niitylle.
Emme me sille mitään voi.
Minä katselen ikkunasta
maailman menoa
loppuun saakka.
Ei ole muutakaan tekemistä.
Tulee hallayö.
Se on viimeinen tieto.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
on jonain päivänä ohi -
vähän koronankin kaltaista
uhkakuvaa näen tässä ennusrunossasi
jossa jännite pitää tarkasti mielenkiinnon yllä
Sivut