HALLAYÖ

Runoilija artojohannes

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> artojohannes kuva
mies
Julkaistu:
922
Liittynyt: 3.11.2005
Viimeksi paikalla: 9.4.2025 7:50

Asuinpaikka: Hämeenlinna
Syntymäpäivä:
29.8.1945

 
 
"... ja sanotusta ilmenee myös: runoilijan tehtävä ei ole kuvata tapahtunutta, vaan sitä mikä saattaisi tapahtua, sitä mikä on todennäköistä ja välttämätöntä.  Runous on siitä syystä filosofisempaa ja vakavampaa kuin historia; sen kohteena on yleiset totuudet, kun sitä vastoin historia käsittelee yksityistapauksia..."

(Aristoteles: Runousoppi)


 
 

 

 

Viluinen ihminen kulkee
ikkunamme alla
edestakaisin.
Sairas koira tulee siihen
silitettäväksi
ja puree palelevan kättä.

Parvi peukalon kokoisia lintuja
repii isän autoa.
Taksit on ryöstetty.
Enää on turha odottaa vapaata.

Äiti odottaa.
Kaikki nämä vuodet
on jaksanut itkeä
lopun alkua.
Poikani, se tulee.
Vääjäämättömästi se tulee,
hitaasti kuin kolea usva niitylle.
Emme me sille mitään voi.

Minä katselen ikkunasta
maailman menoa
loppuun saakka.
Ei ole muutakaan tekemistä.
Tulee hallayö.
Se on viimeinen tieto.
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Tunteikasta pohdintaa, hallayöt ovat jänniä ja hieman pelottavia <3
hieno runo siitä miten kaikki
on jonain päivänä ohi -
vähän koronankin kaltaista
uhkakuvaa näen tässä ennusrunossasi
jossa jännite pitää tarkasti mielenkiinnon yllä

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot