"... ja sanotusta ilmenee myös: runoilijan tehtävä ei ole kuvata tapahtunutta, vaan sitä mikä saattaisi tapahtua, sitä mikä on todennäköistä ja välttämätöntä. Runous on siitä syystä filosofisempaa ja vakavampaa kuin historia; sen kohteena on yleiset totuudet, kun sitä vastoin historia käsittelee yksityistapauksia..."
Tämä runo jättää lukijalleen tilaa omaan tulkintaan. Minä tulkitsen tuon kiven ihmiseksi, joka on joutuu olemaan paikoillaan. Paikan lämpö kuitenkin pelastaa ja ihmisen pintaan elämä tekee merkintöjään, leimoja.
Kommentit
melankolia
aistiutuu
upeasti
antavat oman leimansa, kuten rannan kiviin.
Runosi on todella sydäntä lämmittävä,
kiittelee Marle :)
Sivut