Sopiiko sinulle, että tapaamme
siinä vanhassa paikassa,
jossa aina
joka vuosi uudelleen.
Tule jo talvi!
Että muistanko minä kohtauspaikan?
Muistan kyllä,
ja etsin sitä paikkaa
polviani myöten hangessa kahlaten,
ja kun sen löydän,
jään siihen paikkaan poskipäitäni hieroen
tumput suorina ja pipo tiukasti päässä,
kun lumi tuiskuaa kasvoille,
odottamaan että lämpö alkaisi sulattaa
pälviä puiden alle
sinivuokkojen nousta.
Ja nousevathan ne sitten.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Ihanan toiveikas runo, vaikka jotenkin
on suruakin läsnä.
Lämmintä syksyä, odotellaan kevättä
ja kauniita vuokkoja, tervehtää Marle :)
Sivut