SINIVUOKOT NOUSEVAT

Runoilija artojohannes

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> artojohannes kuva
mies
Julkaistu:
904
Liittynyt: 3.11.2005
Viimeksi paikalla: 6.1.2025 16:54

Asuinpaikka: Hämeenlinna
Syntymäpäivä:
29.8.1945

 
 
"... ja sanotusta ilmenee myös: runoilijan tehtävä ei ole kuvata tapahtunutta, vaan sitä mikä saattaisi tapahtua, sitä mikä on todennäköistä ja välttämätöntä.  Runous on siitä syystä filosofisempaa ja vakavampaa kuin historia; sen kohteena on yleiset totuudet, kun sitä vastoin historia käsittelee yksityistapauksia..."

(Aristoteles: Runousoppi)


 
 
 
Sopiiko sinulle, että tapaamme
siinä vanhassa paikassa,
jossa aina
joka vuosi uudelleen.


Tule jo talvi!
 
Että muistanko minä kohtauspaikan?
Muistan kyllä,
ja etsin sitä paikkaa
polviani myöten hangessa kahlaten,
ja kun sen löydän,
jään siihen paikkaan poskipäitäni hieroen
tumput suorina ja pipo tiukasti päässä,
kun lumi tuiskuaa kasvoille,
odottamaan että lämpö alkaisi sulattaa
pälviä puiden alle
sinivuokkojen nousta.
 
Ja nousevathan ne sitten.
 
 
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Muistot elävät ja paikat myös.
Ihanan toiveikas runo, vaikka jotenkin
on suruakin läsnä.
Lämmintä syksyä, odotellaan kevättä
ja kauniita vuokkoja, tervehtää Marle :)
Kaunista ajatusta. Koen samoin oman sienipaikkani kohdalla Kuusamossa.
Kaikki ajallaan, ei kannata olla huolissaan mistään, paitsi vähän <3

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot