![Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> artojohannes kuva](https://cdn.vaiste.com/sites/rakkausrunot.fi/files/styles/medium/public/profiilikuvat/picture-942-1500743788.jpg?itok=JCB_vCAB "Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> artojohannes kuva")
Seison kosteassa rantahiekassa,
ja katselen auringonlaskua järvellä.
Viileä aalto huuhtelee varpaita.
Luoteistaivaalle raapaistu verinen naarmu
aukeaa vuotavaksi haavaksi.
Aurinko laskee pilveen.
Se enteilee myrskyä.
Yöllä kuulen huoneeseeni
tuulen suhinan läpi,
unen läpi,
lokkien kirkunaa.
Ne taistelevat saaliista,
siitä, minkä saivat tyrskyiltä riistetyksi.
Aallot lyövät yhä ylemmäksi rannalla,
paiskautuvat vasten talon seinää.
Vuoteeni keinahtelee.
Säpsähdän hereille.
Ei mitään hätää.
Sinä nukut siinä
rauhallisena vieressäni.
Syvää hengitystäsi kuunnellen
jään valvomaan,
kuinka myrskyn raivo tukahtuu
jälkimaininkien liplatukseksi rantakiviin..
Minä nousen ja keitän sinulle kahvia.
Heräät sen vahvaan tuoksuun.
Matolla rannalta kantautunutta
hienoa hiekkaa.
Tunnen sen jalkapohjieni alla.
Aurinko on noussut ikkunan tasalle
ja sinä nouset venytellen vuoteesta.
Sinua minä rakastan.
ja katselen auringonlaskua järvellä.
Viileä aalto huuhtelee varpaita.
Luoteistaivaalle raapaistu verinen naarmu
aukeaa vuotavaksi haavaksi.
Aurinko laskee pilveen.
Se enteilee myrskyä.
Yöllä kuulen huoneeseeni
tuulen suhinan läpi,
unen läpi,
lokkien kirkunaa.
Ne taistelevat saaliista,
siitä, minkä saivat tyrskyiltä riistetyksi.
Aallot lyövät yhä ylemmäksi rannalla,
paiskautuvat vasten talon seinää.
Vuoteeni keinahtelee.
Säpsähdän hereille.
Ei mitään hätää.
Sinä nukut siinä
rauhallisena vieressäni.
Syvää hengitystäsi kuunnellen
jään valvomaan,
kuinka myrskyn raivo tukahtuu
jälkimaininkien liplatukseksi rantakiviin..
Minä nousen ja keitän sinulle kahvia.
Heräät sen vahvaan tuoksuun.
Matolla rannalta kantautunutta
hienoa hiekkaa.
Tunnen sen jalkapohjieni alla.
Aurinko on noussut ikkunan tasalle
ja sinä nouset venytellen vuoteesta.
Sinua minä rakastan.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut