synkkenin
pimeä valtasi minut
on yhä pimeä
ja puiden latvat huojuvat
mustat liput
repaleisina vellovien sadepilvien
kiitäessä yli taivaan
raskaat pisarat paiskautuvat päin näköä
myrsky potkii kiviä
vinkuu parkuu synkkää kohtaloaan
sinä tulet
puiden kohinan alta
vallattomasti laukaten
vapaa varsa
hirnut
hyräilet
omin sanoin lauleskelet
että maailma se kumpsahti
ihan pyllylleen
minä kuulen naurusi helinän
poikkeat ojan reunalle
poimit leskenlehden
tavoitat perhosen lentoa
mutta myrsky on
jo minussa
mitä siitä
riehukoon
kunhan vain pysyy
sisällä
minä otan
nauraen ja avosylin
sinut vastaan
juuri sellaisena kuin olet
sinne tänne liehuvana
keinuva varpu
sitä en taita
vinkuu parkuu synkkää kohtaloaan
sinä tulet
puiden kohinan alta
vallattomasti laukaten
vapaa varsa
hirnut
hyräilet
omin sanoin lauleskelet
että maailma se kumpsahti
ihan pyllylleen
minä kuulen naurusi helinän
poikkeat ojan reunalle
poimit leskenlehden
tavoitat perhosen lentoa
mutta myrsky on
jo minussa
mitä siitä
riehukoon
kunhan vain pysyy
sisällä
minä otan
nauraen ja avosylin
sinut vastaan
juuri sellaisena kuin olet
sinne tänne liehuvana
keinuva varpu
sitä en taita
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
haastaa ajatukset, miten elämä on tuulen tuvertamaa.
Riemu, joka lopussa on, saa sydämen sykkimään,
jopas yllätit, kiittää Marle :)
Sivut