![Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> artojohannes kuva](https://cdn.vaiste.com/sites/rakkausrunot.fi/files/styles/medium/public/profiilikuvat/picture-942-1500743788.jpg?itok=JCB_vCAB "Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> artojohannes kuva")
(Kesäisiä muistikuvia)
Minä vaellan salolle, niin suuren ja syvän keskelle ettei valtatien kohina sinne kanna. Paahtaa. Istun auringon kivellä: tuuli herää, hiljainen havina koivun latvassa, …nukahtaa. Riisun rannekellon, se on pysähtynyt. Lämmin löyhähtää, pihka ja kanervat. Muurahaispesä elää. Männyn latvus tummanvihreää mietiskelyä, haukka liitelee, korkeampi taivas. Pilvenhattara hyvin hitaasti, yksinäisyydessään hajoaa. Raukaisee.
Varhain aamulla minä soudan pieneen, nimettömään saareen, jossa tiedän aution kalamajan. Vierailuni säikyttää kuikan pesältään. Minä myös pelästyn, eikä sydämeni kiivas jyskytys meinaa tasaantua, ei millään. Etsin suojaa kallionkolosta kun ukonilma näyttää nousevan. Salama iskee lähellä, varautuneet ihokarvat kihelmöivät ja tukka nousee pystyyn. Sade ryntää rajusti yli maan kuin valloittajan sotajoukko. Aallot hakkaavat venettä rantakiviin. Äkkiä tyyntyy. Myrskystä muistona mainingit. Kirkuva lokki lentää auringon ali. Kaukana tummissa pilvissä välähdys. Jymy viipyy, kuuluu etäältä. Sateenkaari vahvistuu. En riisuisi paitaani, jos aurinko olisi harhaa. Kuikka on palannut jo pesälleen. Saan veneen vesille. Minä kahlaan ja vedän köydestä venettä perässäni, varovasti ettei kuikka säiky. Syvemmälle. Syvemmälle, kunnes jalkani eivät enää tapaa pohjaa. Vene ajelehtii, keinuu jälkimainingeissa, etääntyy.
Olen juuttunut liikenneruuhkaan. Kuuma päivä tulvillaan katupölyä, autojen äänitorvien törähtelyjä. Kadun varjoisalla puolella sokea soittaja; Gladiaattorien tulo, Tango Poesie, Säkkijärven Polkka. Kyyhkynen, metallinhohtoiset sulat välkehtivät, tanssii ja kujertaa, kaksikymmentä metriä ja liikennevalot, ambulanssi tai paloauto, en tiedä, jompikumpi, ravintolan terassilla nostetaan tuoppeja, asfaltille vierähtänyt jäätelöpallo sulaa, kirkon kello kumahtelee, Harley Davidson hörähtää, bootsit, mustaa nahkaa, tiukka ja kuuma haalari, vanhaksi meikattu teinityttö katselee kuvajaistaan näyteikkunassa.
Tähän on jätettävä auto, metsäautotien päähän, jossa on lenkki, kääntymispaikka, on jatkettava jalan, polulla on paljaiksi kuluneet juurakot, pienen suoaukean yli pitkospuut, harmaita riukuja, väkevä suopursun tuoksu, vahvoja ja korkeita mustikanvarpuja, vaatimattomat kukat, sekametsää, rahkasammalta, metso tai teeri säikäyttää, entistä avarampi suo, hetteikköä, metsälammen musta vesi, lammen keskellä kohouma, jossa heinää ja varpuja, heinien keskellä jousen hautoo, toinen lipuu kaulaansa notkistellen lammen rantoja seuraillen.
Varhain aamulla minä soudan pieneen, nimettömään saareen, jossa tiedän aution kalamajan. Vierailuni säikyttää kuikan pesältään. Minä myös pelästyn, eikä sydämeni kiivas jyskytys meinaa tasaantua, ei millään. Etsin suojaa kallionkolosta kun ukonilma näyttää nousevan. Salama iskee lähellä, varautuneet ihokarvat kihelmöivät ja tukka nousee pystyyn. Sade ryntää rajusti yli maan kuin valloittajan sotajoukko. Aallot hakkaavat venettä rantakiviin. Äkkiä tyyntyy. Myrskystä muistona mainingit. Kirkuva lokki lentää auringon ali. Kaukana tummissa pilvissä välähdys. Jymy viipyy, kuuluu etäältä. Sateenkaari vahvistuu. En riisuisi paitaani, jos aurinko olisi harhaa. Kuikka on palannut jo pesälleen. Saan veneen vesille. Minä kahlaan ja vedän köydestä venettä perässäni, varovasti ettei kuikka säiky. Syvemmälle. Syvemmälle, kunnes jalkani eivät enää tapaa pohjaa. Vene ajelehtii, keinuu jälkimainingeissa, etääntyy.
Olen juuttunut liikenneruuhkaan. Kuuma päivä tulvillaan katupölyä, autojen äänitorvien törähtelyjä. Kadun varjoisalla puolella sokea soittaja; Gladiaattorien tulo, Tango Poesie, Säkkijärven Polkka. Kyyhkynen, metallinhohtoiset sulat välkehtivät, tanssii ja kujertaa, kaksikymmentä metriä ja liikennevalot, ambulanssi tai paloauto, en tiedä, jompikumpi, ravintolan terassilla nostetaan tuoppeja, asfaltille vierähtänyt jäätelöpallo sulaa, kirkon kello kumahtelee, Harley Davidson hörähtää, bootsit, mustaa nahkaa, tiukka ja kuuma haalari, vanhaksi meikattu teinityttö katselee kuvajaistaan näyteikkunassa.
Tähän on jätettävä auto, metsäautotien päähän, jossa on lenkki, kääntymispaikka, on jatkettava jalan, polulla on paljaiksi kuluneet juurakot, pienen suoaukean yli pitkospuut, harmaita riukuja, väkevä suopursun tuoksu, vahvoja ja korkeita mustikanvarpuja, vaatimattomat kukat, sekametsää, rahkasammalta, metso tai teeri säikäyttää, entistä avarampi suo, hetteikköä, metsälammen musta vesi, lammen keskellä kohouma, jossa heinää ja varpuja, heinien keskellä jousen hautoo, toinen lipuu kaulaansa notkistellen lammen rantoja seuraillen.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut