Vähitellen voimistuvasta kumusta ja savunhajusta voi aavistaa, että sota on tulossa.
Se on jo tullut naapuritalon pihamaalle. Ainakin siellä on sotilassoittokunta torvineen ja rumpuineen. Se on marssinut rintaman edessä näyttäen suunnan ja määräten tahdin.
Kurkin ikkunasta omenaa pureskellen, mitä naapurissa tapahtuu. Sota on nyt vähän aikaa seis, kun soittokunnalla on lepotauko. Siellä soittajat istuvat pihanurmella, tarjoavat toisilleen paukkuja taskumatistaan. Sitten kuuluu käskyhuuto, että on jo aika ottaa pillit pusseista ja alkaa se sota taas.
Soittokunta nousee omille jaloilleen. Eräs käyrätorven soittaja on kai ottanut vähän liikaa rohkaisua, kun ei meinaa päästä ylös. Rumpali auttaa horjahtelevan kaverin pystyyn, alkaa sitten paukuttaa tarmokkaasti rumpuaan. Käyrätorven soittaja kumoaa torven sisään keräytyneen nesteen tulevalle taistelutantereelle. Se olisi ollut hyvää kasteluvettä pihamaan kukille.
Mutta missä on sotaväki? Olisin luullut, että sekin tulee, kun kerran on sota.
Kai sekin joukko sieltä tulee, kun vain jaksaa odottaa. Ajattelen vain, että jos tulevat, eivät kaataisi piha-aitaa ja sotkisi kukkapenkkiä, johon olen istuttanut kukkasipuleita tulevaa kevättä odotellen. Olisivat sen verran odottaneet sodan aloittamista, että olisi tullut routa maahan. Tammikuu olisi ollut parempi aika aloittaa sota, ainakin jos olisi sellainen vanhan ajan talvi, lunta maassa ja järvet jäässä. Nykyään ei enää tiedä, tuleeko enää sellaista hyvää aikaa sodankäyntiin. Talvet ovat niin lämpimiä.
Jos tulisi kylmä aika, tarjoaisin ainakin soittokunnalle lämmintä rokkaa, jos pihalleni marssisivat. Saisivat siinä soitellakin aikani kuluksi. Torvisoitto on kyllä parasta kuultavaa sota-aikana. Kyllä se ainakin luotien vingunnan ja tykinpaukkeen voittaa.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut