Heräsin varhain ja nousin keventynein mielin ylös
kohti yhä verkkaan valaistuvaa
aamun taivasta.
Lintu kierteli ympärilläni kuin tuttavuutta tehden
sipaisi poskeani siivellään.
Aurinko nousi metsän takaa
aina vain ylimmäksi ja ylemmäksi.
Katsoin sen kauniita kasvoja.
Ilo oli saavutettavissa.
En olisi tahtonut vielä maata jalkojeni alle,
mutta putosin alas kovaan maailmaan
minä siipeni polttanut
Ikaros.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut