IKAROS

Runoilija artojohannes

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> artojohannes kuva
mies
Julkaistu:
902
Liittynyt: 3.11.2005
Viimeksi paikalla: 2.1.2025 16:44

Asuinpaikka: Hämeenlinna
Syntymäpäivä:
29.8.1945

 
 
"... ja sanotusta ilmenee myös: runoilijan tehtävä ei ole kuvata tapahtunutta, vaan sitä mikä saattaisi tapahtua, sitä mikä on todennäköistä ja välttämätöntä.  Runous on siitä syystä filosofisempaa ja vakavampaa kuin historia; sen kohteena on yleiset totuudet, kun sitä vastoin historia käsittelee yksityistapauksia..."

(Aristoteles: Runousoppi)


 
 

Heräsin varhain ja nousin keventynein mielin ylös

    kohti yhä verkkaan valaistuvaa

             aamun taivasta.


Lintu kierteli ympärilläni kuin tuttavuutta tehden

                   sipaisi poskeani siivellään.

    Aurinko nousi metsän takaa

aina vain ylimmäksi ja ylemmäksi.

      Katsoin sen kauniita kasvoja.
           
               Ilo oli saavutettavissa.

En olisi tahtonut vielä maata jalkojeni alle,

      mutta putosin alas kovaan maailmaan

           minä siipeni polttanut

                   Ikaros. 
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Koskettavaa, aina kannattaa nousta entistä vahvempana.

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot