Suljettu syli

Runoilija Neidonpaula

Sielussani kaiken kylmettävää jäätä.

Jää ympäröi minua kuin keskitysleirin piikkilanka.

Jäädyn sydänjuuriani myöten.

Olen jäätä sisältä, päältä,
mistään en sula.

Olen jäinen, kylmä, kova,
ei mikään kaira minuun tehoa.
Ei tulenvuoren laava koskaan
enää vapaana virtaa.

Sylini on kiinni ikuisesti.

Ei kukaan ei mikään
sitä enää koskaan avaa.

Olen jäätä, kun minua katsoo, jäätyy.

oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Ystävyyden lämpö sulattaa mielten jäätiköt, eikä vaaraa kasvihuoneilmiön tuhoista.

Tulee mieleen muumeista se jääkuningatar tai mikä sitten olikaan.

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot