♥
♡
Liittynyt: 6.9.2003
Viimeksi paikalla: 26.12.2024 20:28
Asuinpaikka: Kuusankoski
Runoni ovat suurimmaksi osaksi miun silmien kautta katsottuna elämänkulkua. Tosin pientä sävytystä tuppaan usein käyttämään halutun lopputuloksen saamiseksi...
Runoilija kirjoittaa tyylillään
ja lukijat kulkevat mukana,
jos kulkevat,
omalla kyydillään.
Runot on "aina" olleet tapa purkaa tunteitani ja kirjoittaminen toimittaa "kallonkutistajan" virkaa miulle...
Varoitus! Kirjoittaja on syyntakeeton syntymäonnellinen... Sekin on kyllä paljastettu joissakin teksteissäni, mutta nyt voin olla puhtain mielin, kun sen tässä esittelyssäni kerroin.
Osiossa tarinat (päivitys vielä vaiheessa) on pojalleni kirjoitettuja saturunoja. Niitä suosittelen kaikille lapsenmielisille ja varsinkin sen puolen itsestään hukanneille... Tervetuloa vaan satujen ja tarinoiden luvattuun maahan, jossa totuus ja satu sekoittuvat toisiinsa kietoutuneina kuin rakastavaiset...
Osiossa aforismit (päivitys vielä vaiheessa) on syntymäonnellisen syntyjään onnellisia mieteitä ja kirjoitelmia, joita en halunnut/osannut muualle karsinoija....
Löydyn myös näistä:
https://www.rakkausrunot.fi/runoilijat/waltsu2
https://www.instagram.com/juha.tenhonen/
Kommentit
Luin tämän uudelleen monen monta kertaa. En siksi ettenkö olisi ymmärtänyt vaan siksi että tähän on kiteytetty ymmärrys elämästä niin hyvin. En oikein osaa selittää sen paremmin. Kiitos tästä. Kaikki on taas hieman selkeämpää :)
Hyvin monitahoinen runo, jossa värit ja mustavalkoisuus kuvaavat elämän eri vaiheita.
Iloja, pettymyksiä, nuoruutta, keki-ikää j.n.e ja
sitä kolmatta persoonaa, kuin kertojaa runon lopussa, runominää joka näkee itsensä ikäisenään ja tuntee vielä elävän mielensä sisällään.
Tässä paljon erilaisia elementtejä, jotka toimivat näin oikein hyvin.
Kaipuu ja ikävä sinne jonnekin, näin runosi tulkitsin. Kuin Chet Baker ja Almost blue.
Tämä runosi jätää lukijalle tulkintaan - onnistunut kokonaisuus värittömyydessäänkin.
Hyvin tiivistetty, ja jättää lukijan vähän epävarmaksi, ja niin pitääkin.
Mustavalkoinen on kestävämi kuin monivärinen
Tulee mieleen turtuminen
liiallinen arkipäiväistyminen.
Elämään tarvitaan " mielen värejä "
ettei se käy liian ankeaksi.
Tämä oli minulle vähän vaikea. Tarkoitatko itseäsi tuolla elävämielisellä, vai jotakuta toista. Jos itseäsi, niin värien häviäminen sellaiselta ei ole niin vaarallista.
Onneksi on kysymysmerkki otsikon
perässä
ajattelu silloin on omaehtoista
Haikea runo... muttei mikään ole vain mustavalkoista, onneksi : )
Elävästi tulee mieleen syysmasennus kun valo vähenee, vaan tiedä sitä runoilijan aivoituksista
Runo on hienosti koottu, alun melankoliaa lopun kauneus, "mieles tiesin elävän", runo joka sopii niin ihmiseen, luontoon tai sateiseen aamuun..Hyvä!
Sivut