Ihminen laval luurankoa muistuttaa.
Malliksi häntä kauniisti kutsutaan.
On varmaan ollut joskus kaunis,
mut nyt tulee mieleen vaan ruumis.
Hän leipänsä tuol laval ansaitsee,
mut tuskin onnellista päivää näkee.
Joka suupala pitää tarkkaan miettiä.
Muutoin "moguli" alkaa läskiksi sättiä.
Siin hän nyt taas hengarina kävelee.
Vaatteita katsojille hymyillen esittelee.
Lapsi eturivissä äidilleen tokaisee:
Äiti, miks toi täti tuo laval irvistelee?
Äiti lastaan punaisena hyssyttelee:
Lapsi kulta, tätihän vain hymyilee...
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Tämä on hyvä runo. Olet moinipuolinen sanan taitaja.
Loistava runo, harva mies olisi tähän runoon pystynyt :) Naisena voin sanoa joskus itse sortuneeni turhaan itsekritiikkiin, sairastanut anoreksiaa ym. Nykyään olen todella tyytyväinen itseeni. kiitos!
HYVÄ!!
Ne ei oikeesti edes näytä ihmisiltä! Langanlaihoja, kalpeanaamaisia,ärsyttävän kävelytyylin omaavia otuksia, joita jotkut kutsuvat naisiksi!
Hyvä aihe! Hullua, miten mallit tikkuja ja suurin osa amerikkalaisista ja suomalaisista kuitenkin eivät sitä ole... vääristettyä ihannetta! sanoo itseensätyytyväinen... (PS. muistat varmaan kilpailurunoni tietyn kohdan..!)
Antiikin-Kreikassakin nainen oli koko kroppansa arvoista kultaa!
Ihanan mieltä ylentävä runosi.
Sivut