Kun jotain
uutta tapahtuu,
tiedämmekin sen,
on juoruämmäin edessä
jo kahvikupponen.
Oppineet,
viisaat tarinoi
maailmaa parantaen,
mehevää jutunjuurta näin
taikinaks kasvattaen.
Liukkaasti
kielet käärmeiden
satuja sepittää,
ei kylä pieni, hiljainen
Lumikin uneen jää.
Jollakin poika hirveä,
tai tyttö kamala,
eiväthän enää ihmiset
lapsia kasvata.
"Tiedätkö, sekin isäntä
ongella nököttää,
akkansa täytyy talossa
juosta ja hössöttää.
Vaan, mikä akkalauma tuo,
kun parrat pärisee,
hörötys kaikuu huoneessa,
seinätkin järisee.
Juttua, toistaan hullumpaa
urohot kasvattaa,
on hyvä, kun saa mollata,
kyllä nyt naurattaa.
Muistamme senkin tohelon,
löi jalkaan kirveellä
näkyipä jälleen olevan
kätensä kääreessä.
Siltäkin ukkopololta
on muori lähtenyt
sanovat, että varmaankin
akkaansa pieksänyt.
Mikä lie sekin lintumies,
taivaita tiirailee?
Ja toinen höpsö niityllä
perhoja pyytelee.
Jos taruntynkää löydy ei,
työhön käy kuokkamies,
hän vanhat juttutunkiot
hajottaa kukaties.
Jos mitä teet, on varmaa se,
toilailut tutkitaan
ja sanansäilän voimalla
selkääsi hutkitaan.
Suoraan ei juttukerhosi
sinua huitele.
Ruusuja kantaa syliisi,
piikkeineen, muista se.
Aika voi arvet parantaa
kipeät sinelmät,
totuuden peili paljastaa
valheet nuo ilkeät.
uutta tapahtuu,
tiedämmekin sen,
on juoruämmäin edessä
jo kahvikupponen.
Oppineet,
viisaat tarinoi
maailmaa parantaen,
mehevää jutunjuurta näin
taikinaks kasvattaen.
Liukkaasti
kielet käärmeiden
satuja sepittää,
ei kylä pieni, hiljainen
Lumikin uneen jää.
Jollakin poika hirveä,
tai tyttö kamala,
eiväthän enää ihmiset
lapsia kasvata.
"Tiedätkö, sekin isäntä
ongella nököttää,
akkansa täytyy talossa
juosta ja hössöttää.
Vaan, mikä akkalauma tuo,
kun parrat pärisee,
hörötys kaikuu huoneessa,
seinätkin järisee.
Juttua, toistaan hullumpaa
urohot kasvattaa,
on hyvä, kun saa mollata,
kyllä nyt naurattaa.
Muistamme senkin tohelon,
löi jalkaan kirveellä
näkyipä jälleen olevan
kätensä kääreessä.
Siltäkin ukkopololta
on muori lähtenyt
sanovat, että varmaankin
akkaansa pieksänyt.
Mikä lie sekin lintumies,
taivaita tiirailee?
Ja toinen höpsö niityllä
perhoja pyytelee.
Jos taruntynkää löydy ei,
työhön käy kuokkamies,
hän vanhat juttutunkiot
hajottaa kukaties.
Jos mitä teet, on varmaa se,
toilailut tutkitaan
ja sanansäilän voimalla
selkääsi hutkitaan.
Suoraan ei juttukerhosi
sinua huitele.
Ruusuja kantaa syliisi,
piikkeineen, muista se.
Aika voi arvet parantaa
kipeät sinelmät,
totuuden peili paljastaa
valheet nuo ilkeät.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
sanotaan että viisaat asioista puhuvat
vaan nuo yksisilmäiset ihmisistä.
osuva runo aiheesta!
Sivut