Kodin perintö
Olin pieni, polvihousu,
vanhemmilta neuvot sain.
Isä, äiti kivun tutut
ohjasivat rakastain.
Äiti, pienen torpan muori
hoiti karjan kasvimaan,
puuhakkaana työssä raatoi
tuskin ehti nukahtaa.
Isä sadut, tarut kertoi,
äiti lauloi iltaisin,
huolta vailla, unimailla
viatonna uinailin.
Isä siunas, matkaan saattoi,
käteen antoi kompassin.
Sanoi: - Vältä salakarit,
joudut myrskytuulihin.
Kevättouon aika mennyt,
syksyn sato kypsentyy,
kultaviljan varttuessa,
uhmamieli hiljentyy.
Mitä annan lapsilleni
perinnöksi matkalleen?
Parhain lahja, lapsen usko,
liitän kädet rukoukseen.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Siunauksellista talviaamua sinulle ystäväni!
Pidän siitä kuinka runo on kuin valokuva menneestä.
uskossa Jumalaan. Jatka vain lapsiesi perintöä rakkaudella. Lämmöllä kiittäen ihanasta runostasi, hymyilee Marle ;)
Sivut