Oltava on vakavana
kuten kaakattava kana.
Kanarouva kotkottaa
kukollensa motkottaa…
Kukko-ukko laiska rahjus
prameana kiekailee.
Kirjavista höyhenistä
aamun kirkkaus säteilee.
Tunkio on kukon paikka
parhain paikka päällä maan.
Tuskin ihmispolo koskaan
moista paikkaa löytää saa.
Kappas kummaa
maalaisukko
taikon paskaan tökkää hän
jospa vielä tästä saisi
räätileivän leveän.
Mutta, mikä ihme kumma
toinen ukko puku tumma.
Rusetti on kaulassaan
arvomerkit auringossa
upeasti kimaltaa.
Eipä ole maamies tämä
hän kouran siihen läjäyttää
mihin ase sontataikko
hikiotsin tökätään.
kuten kaakattava kana.
Kanarouva kotkottaa
kukollensa motkottaa…
Kukko-ukko laiska rahjus
prameana kiekailee.
Kirjavista höyhenistä
aamun kirkkaus säteilee.
Tunkio on kukon paikka
parhain paikka päällä maan.
Tuskin ihmispolo koskaan
moista paikkaa löytää saa.
Kappas kummaa
maalaisukko
taikon paskaan tökkää hän
jospa vielä tästä saisi
räätileivän leveän.
Mutta, mikä ihme kumma
toinen ukko puku tumma.
Rusetti on kaulassaan
arvomerkit auringossa
upeasti kimaltaa.
Eipä ole maamies tämä
hän kouran siihen läjäyttää
mihin ase sontataikko
hikiotsin tökätään.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Hauskoja runoja molemmat. Äänirunossa tuli mieleen mieheni ja minun kahvihetket aamuisin ja muullonkin kun pöydän ääressä rupatellaan usein hassunhauskoja juttuja.
epelin runot täytyi ”ennen vanhaan” käydä aamuisin aina lukemassa. Hyvän mielen runoja 😊
Sivut