Kukkulalta
laskeuduimme hiljaa
seisahduimme.
Käsi käteen meni
metsä eli
mielten kevät.
Tuli syksy
ruskan tuli leiskui
revontulten hännät heiskui.
Meni talvi
päivä nousi
valonsiltaa
mielet sousi
jännittyi jo amorjousi.
Vasamassa tuli, liekki
kärventävä palo.
Hiljaa, hiljaa
jälleen kukkulalla.
Vaiti katsoo tumma salo.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Rakkaus tuntuu vahvana, kiittelee Marle :)
Tunteikas, hieman surumielinenkin. Kaunis.
epelin runoja joka aamu luin 15 sitten ja muittenkin runoista voimaa saaden. Pidin tauon ja nyt palasin. Silloin aikanaan laitoin muutaman runon. Jonain sopivana hetkenä "tartun kynään" :)
Sivut