Vene tyyntä pintaa lipuu,
idän taivaalla täysikuu.
Mailla iltaruskon palo
rannat hämärään verhoutuu.
On kuulla iloinen nauru
ja avara hampaaton suu,
koko naamalla veikko
nauraa
sitä katsomaan unohtuu.
Kuusimetsän takaa nousee
kultaa niityt ja metsämaat,
saa loisteellaan vedenkalvon
satumaisena kimaltamaan.
Kuunsillalla keijutytöt
taikapölyä lennättää,
surumielinen katse sammuu
ilo silmistä pilkistää.
Hämärässä illoin käymme
ilonhippuja jakamaan,
salokorpeen, nuotiolle
kuun naurua katselemaan.
idän taivaalla täysikuu.
Mailla iltaruskon palo
rannat hämärään verhoutuu.
On kuulla iloinen nauru
ja avara hampaaton suu,
koko naamalla veikko
nauraa
sitä katsomaan unohtuu.
Kuusimetsän takaa nousee
kultaa niityt ja metsämaat,
saa loisteellaan vedenkalvon
satumaisena kimaltamaan.
Kuunsillalla keijutytöt
taikapölyä lennättää,
surumielinen katse sammuu
ilo silmistä pilkistää.
Hämärässä illoin käymme
ilonhippuja jakamaan,
salokorpeen, nuotiolle
kuun naurua katselemaan.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Runoilija maalailee keskikesän kaunista maisemaa.
Marle istahtaa nuotiosi ääreen kiittämään ;)
Sivut