Minä hölmö kun luulin, etten
taivu kuin sydämeni kieleen
sitten tulit sinä ja muutit aivan kaiken
puhuit kieltä
joka ei ollut omani
mutta josta tuli sellainen
koska sinä puhut sanoja, jotka
minun sydämeni tuntee omakseen
ja vaikka maailmasi
on minulle aivan vieras
sinä olet kaikkea muuta
kunpa olisimme uskaltaneet pyytää
ja kunpa uskaltaisimme pysyä
koska vaikka ikävä kasvattaa puroista jokia
minä en ole ollut vuosiin näin elossa
kuten ei ole hymynikään
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut