Mikään ei ole enää alun ihmettä
sitä unta, josta pelkäsi heräävänsä
satua, jonka keskiössä olimmekin me
enkä minä ole enää se
uudesta auringosta sokaistunut
menneen muovaama tyttö
kaikki on nyt niin paljon enemmän
samalla kuitenkin osaltaan vähemmän
ilotulitukset ovat kääntyneet
jokaiseksi uudeksi aamuksi
kun on tullut vahvempi varmuus
on tullut myös uudet pelot ja kipuilut
horjumiset muuttaneet muotoaan
kaikki se on yhä useammin piilossa
eikä etsiminen enää yhtä helppoa
ja juuri silloin sinä tulet
löydät takaisin luokseni
sanasi ovat kuin kaunis kaiku
alkuaikojen tunnemyrskyn toisinto
muistutus siitä, miksi me olemme
emmekä koskaan lakkaa olemasta
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut