Jumina

miks elämä on tälläst et me kuollaa
omia unelmiamme vaa vuollaa
koko elämämme seilataa
yritetää päästä valtameren taa

siellä ei sitte olekaan mitää
sisällämme pettymys itää
luoden surun kyyneleitä
taivaalta sataa enkeleitä

miks kaikki tuntuu menevän pielee
se sattuu ja muuttaa mielee
on sisälläni musta aukko
sen tikari terällänsä pimeeks autto

tuu tänne ja pelasta mut unesta
kaiva ja vedä mut ulos pumpulilumesta
sisältäni se loputon aukko täytä
elämän ihmeet ja ilot sille näytä