Aikani kupla(muovi)ssa kulminoituu sinuun

Jos tämän hiljaisuuden

olisi puhkaissut sinun äänesi

jota niin kovasti odotin

voisin minäkin olla nyt

muuta kuin hiljaisuutta

äänettömyyttä, joka kumisee sisälläni

näiden seinien kautta kaikuu korvissani

nyt olen pelkkää sanattomuutta

aivan kuin äänihuuliani ei enää olisi

jos vain minun korvissani soisi 

tyhjyyden sijasta sinun tuttu äänesi

sinun aina niin suloiset sanasi

ja naurusi, joka saa minutkin nauramaan

minun ei tarvitsisi pelätä, että unohdan

eikä miettiä, olenko vielä olemassa