Näitä välipysähdyksiä minä rakastan
näille tahtoisin jäädä asumaan
mutta vain, jos sinä jäisit kanssani
vaikka vastaan tulisi kuinka usein
hetkiä, jolloin olemme sama ihminen
eivät ne koskaan ole tarpeeksi
koska vain niitä ne tulevat aina olemaan
ohikiitäviä, liian lyhyitä, suloisenkipeitä
hetkiä, jotka loppuvat
vaikka en niiden soisi loppuvan
sillä aina kun sinun valosi loittonee
ja minä jatkan kulkuani varjojen keskellä
olen täynnä repivää pakkoa juosta perääsi
pohjatonta kaipausta takaisin luoksesi
yksinäisyyden tyhjyyttä kumiseva kuori
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut