Lauletaanko kehdossa
kauniita sanoja,
vai nostetaanko syntyvä ihmisyyteen?
Oppiiko vääryydestä,
kokemastaan kärsimyksestä
muuhun kuin hiljaisuuteen?
Luotu ei meitä
vieraita teitä
kulkemaan ilman tunteen enkeleitä,
jotka huomaamattamme
itsestä luomme,
syyttäen virheistä aina vain heitä.
Tunteeko rakkautta,
huokaako kauneutta
vai sykkiikö sydän vain pettyneen?
Kohtaako itsensä,
pienessä ihmeessä?
Ylpeän kyynel vai järkyttyneen?
Luotu ei meitä
vieraita teitä
kulkemaan ilman tunteen enkeleitä,
jotka huomaamattamme
itsestä luomme,
syyttäen virheistä aina vain heitä.
Katsooko eilistä,
itseään peilistä
luomaansa totuuttakin karttaen?
Kääntyykö viimein
hiipuvin riimein
ikuiseen jälkeään hyväksyen?
Luotu ei meitä
vieraita teitä
kulkemaan ilman tunteen enkeleitä,
jotka huomaamattamme
itsestä luomme,
syyttäen virheistä aina vain heitä.
Lauloiko kehdolla
kauniita sanoja
vai katkeria kuin aina edeltäen?
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi