Näen pölyn peittävän maan
ja tunnen kuinka menneisyys sataa kasvoilleni.
Pupillit vuolevat itsestään osia kiivetessään
neljännen kerroksen yli kaukaisuuteen.
Taivas minua vanhempi
luo haljennutta nahkaansa
ja ojentaa minulle kätensä.
Tämän piti olla dystopiani
ja tunnen kuinka menneisyys sataa kasvoilleni.
Pupillit vuolevat itsestään osia kiivetessään
neljännen kerroksen yli kaukaisuuteen.
Taivas minua vanhempi
luo haljennutta nahkaansa
ja ojentaa minulle kätensä.
Tämän piti olla dystopiani
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut