Rakastan villamattoani.
Sen kaksi kertaa kolmemetristä
olemusta, rauhoittavia sävyjä
ja karheaa kutittelua jalkapohjissa.
Joskus siinä makoillessani,
kun ulko-ovi
viisi kerrosta alempana
tuskin kuuluvasti sulkeutuu,
havahdun muistoon.
*
*
*
*
*
Tutut askeleet rappukäytävässä.
*
*
*
*
Hissin loittoneva humina.
*
*
*
*
Oven vaimea kolahdus.
*
*
*
*
ja
Sinä
olet
poissa.
*
Muistan äänettömän huudon
mattoa vasten
villan pinnalla kelluvat kyyneleet.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Nuo elämän riipaisevat yksityiskohdat.
Muisti armahtaa, sydän unohtaa.
Täyttyy muusta.
Mieli ei hävitä yhtään
Riipaisevaa yksityiskohtaa.
Sivut