” jos mikään ei muutu, ei aikaakaan voi havaita”
time in time
time in human
human in time
human in human
do we know time
ihmiset muuttuvat
minäkin tunnen
olevani ihminen
joskus jopa
uusi ihminen,
vaikka
persoonallisuuteni
lienen
synnyttänyt geenien
ja vaihtelevien
ulkoisten vaikutteiden
synnyttämien ideoiden
maailmaan
tai idioottimaisuuden
kaipuuseen
vapautua normien
ja tietoisuuden vankiloista
olenkin aina miettinyt
miksi pyrin
järkeistämään
aistimukseni
se on kovin
vaikea aselaji
ymmärtää
tuoksua ja
kauneutta
eihän järjellä
voi tajuta
maailmaa
eikä elämää
voi maistaa
syyn ja
seurauksen
suhteina
hulluksihan siinä
tulee
tai sehän
oikeastaan
auttaisi palaamaan
lapsuuteen
aistiemme vajavuuteen
ja
käsityskykymme
vajavuuksiin
jolloin nauttisimme
sitä
mitä meillä
on
emme itsessään
sen muodosta
tai tyylistä,
jolla se tapahtuu
mikä on
kaiken alku
ja mihin
kaikki loppuu
ei mihinkään
kaikki ei aina
ala ja
lopu,
mutta
moraalimme kannalta
kaikella on oltava selityksensä
se on
väline,
joka on
osa päämäärää
osa vapautta
ja itsenäisyyttä
olla halujensa
yläpuolella
voidakseen luoda
oman todellisuuden
elämän suomaan
universumiin
me tuppaamme
törmäämään
aina kuolleeseen,
kun pitäisi
avata
elävien henki
orgaanisten
äärten muodollisuus
pyöriä,
kaatua
nousta
langetakseen
ja sammuakseen
niin ne
ilot
taivaan seinään
maalataan
isoilla kirjaimilla,
jottei ne
vaan murene
vaan huolettomuus
näkyisi tähtinä
rajattomuus tuntuisi
sillattomuutena
ja
silti päivä
tarvitsee pelastajansa
kallioluolani
hempeyttä
ollakseni enemmän
kuin pelkkä pala
värisevien silmien
haluttavuutta
ohoi tuuli ja
purjeet
missä on maineen
kukkulat,
missä valtani
valtikka
elämän
siunaama
kuoleman manifesti
ei niistä
korkeuksiin
ole kohottamaan
metsälle kaiuksi
selittämätön
siihen tarvitaan
kosketusta
luvattomiin
leikkeihin
saavuttamaton
vaistoja empiville
elämältä
jos lupaa kysyy
kaikki
on kielletty
veden liike
on padottu,
tuuli taltutettu
mitään ei
tee koskaan
mieli
mikä se
semmoinen lääke
on
joka on
kuolemaksi
vellihousuille
peloksi
viimeistä
päivää tässä
mennään
viimeistä vapinaa,
jotta parvella
olisi työtä
hinta kunniasta
ja maineesta
eihän onnea myydä
markkinoilla,
rikkauksia
ryysyläisen
povitaskussa
ja ei se
paska haise
mikä on
on nautinnosta
tehty
luojalle kiitos
ettei ole
pakkoa
ettei onni ole
kirjoitettu
kapitalismin aakkosiin
(mopo keuli vain hetken, lyhyen tovin
ihminen niin harvoin poikkeaa reitiltään, jos on rationaalinen, pilkut kohdillaan)
takaisin aikaan
ja hengen
kulkuun
ajatukset seuraavat
jälkipolvia
ne on haastettava,
vain kestävä
selviää
ja kaikki muu
joutaa palaa
ei ole
olemassa
mitään yhtä
totuutta
mitään päähänpinttymää
on mennyttä,
on tulevaa ja
kallio kestää
sen kaiken
peilaten sen
ymmärryksellään
se raastaa, repii
ja samalla
hyväilee ja
rakastaa
sisaruksia se rakastaa
jotta emme sammuttaisi
aurinkoa,
kuuta
valamaamme muotokuvaa
jotain mitä odottaa,
jotain mikä
meitä odottaa
ikuiseksi sanottua
mittaa
ajallemme
usko,
toivo ja
ymmärrys
anna meille
meidän jokapäiväinen
tahtomme
sillä ei
elämää
voi muuttaa
tai kieltää
se on elettävä
jokaisen on
otettava vastuunsa
on olemassa
luonnon valinta
ja ihmisen valinta
ja kuten
olemme huomanneet
ihminen valitsee
aina kuoleman
mikä on
tuo viikatteen
jättämä kasvusto
mikä
on mekanismi,
jolla järkeä
lyödään
maailman kehitykseen
olen laittanut
purjeet ylös
on aika
matkustaa eteenpäin
osattava pyörittää
maata,
jotta aurinko
olisi ystävämme
meret
antaisivat elon
ja ilon
ilman hengittää
ja kasvattaa
viettejämme
vapautua moraalimme
vääristä ja
valheellisista
odotuksista
kuolettaa tarpeettoman
syyllisyyden
tunteen herättämät
raja-aidat
jotta alitajuntamme
olisi puhdas,
jotta osaisimme
olla rehellisiä
hienotunteisia
asioissa,
joissa
rehellisyys vain
satuttaa
ei tee rehellisyydestä
yhtään jalompaa
matkallani haluaisin
nähdä unta,
elämää
toiveiden
toteutumisesta
mehän olemme
tavallaan kaikki
taiteilijoita
osaamme inspiroida,
osaamme päästää
itsemme
raja-aitojemme
ulkopuolelle
osaamme mietiskellä
meidän on luotava
oma luonteemme
siinä missä
se vapaus
tekee myös aina
vastuulliseksi
vastuulliseksi
elämäntarkoituksestamme
elämässä ei
ole taikauskoa
ei ylemmyyttä
osoittavaa
ajattelutapaa
on vaan
olioille ja
eliöille suotua
elämää
ja tähän minä
jätän lauseet
jätän jotta
oppisin
oppisin avoimin
silmin
tekemään työtä
ja rakastamaan
ettei veneeni
ajelehtisi,
uhmaamalla nälkäisiä
suita ja mantereita
vaan antaisi
jotain mitä
et uskosisi
sielustani koskaan
näkeväsi
tuskaton kyynel
olisi juomani
kuten maassa
on aina tuoksu,
hautaamattoman
sydämen elävä
tuoksu
eikä se
kuole
rakkaus ei
koskaan anna periksi
koskaan eivät
aika ja
haavat ole
mistään kotoisin
mutta koko
kehollani minä
kuuntelen
aisteillani
katson,
että se yhteinen
kauneus tulisi
että se
tarttuisi ja
tekisi
maailmasta totta
totta edes toisen puolen
toisella puolella aikaa
onnellisia kohtaamisia
ainaista hintaa kysymättä
time in time
time in human
human in time
human in human
do we know time
ihmiset muuttuvat
minäkin tunnen
olevani ihminen
joskus jopa
uusi ihminen,
vaikka
persoonallisuuteni
lienen
synnyttänyt geenien
ja vaihtelevien
ulkoisten vaikutteiden
synnyttämien ideoiden
maailmaan
tai idioottimaisuuden
kaipuuseen
vapautua normien
ja tietoisuuden vankiloista
olenkin aina miettinyt
miksi pyrin
järkeistämään
aistimukseni
se on kovin
vaikea aselaji
ymmärtää
tuoksua ja
kauneutta
eihän järjellä
voi tajuta
maailmaa
eikä elämää
voi maistaa
syyn ja
seurauksen
suhteina
hulluksihan siinä
tulee
tai sehän
oikeastaan
auttaisi palaamaan
lapsuuteen
aistiemme vajavuuteen
ja
käsityskykymme
vajavuuksiin
jolloin nauttisimme
sitä
mitä meillä
on
emme itsessään
sen muodosta
tai tyylistä,
jolla se tapahtuu
mikä on
kaiken alku
ja mihin
kaikki loppuu
ei mihinkään
kaikki ei aina
ala ja
lopu,
mutta
moraalimme kannalta
kaikella on oltava selityksensä
se on
väline,
joka on
osa päämäärää
osa vapautta
ja itsenäisyyttä
olla halujensa
yläpuolella
voidakseen luoda
oman todellisuuden
elämän suomaan
universumiin
me tuppaamme
törmäämään
aina kuolleeseen,
kun pitäisi
avata
elävien henki
orgaanisten
äärten muodollisuus
pyöriä,
kaatua
nousta
langetakseen
ja sammuakseen
niin ne
ilot
taivaan seinään
maalataan
isoilla kirjaimilla,
jottei ne
vaan murene
vaan huolettomuus
näkyisi tähtinä
rajattomuus tuntuisi
sillattomuutena
ja
silti päivä
tarvitsee pelastajansa
kallioluolani
hempeyttä
ollakseni enemmän
kuin pelkkä pala
värisevien silmien
haluttavuutta
ohoi tuuli ja
purjeet
missä on maineen
kukkulat,
missä valtani
valtikka
elämän
siunaama
kuoleman manifesti
ei niistä
korkeuksiin
ole kohottamaan
metsälle kaiuksi
selittämätön
siihen tarvitaan
kosketusta
luvattomiin
leikkeihin
saavuttamaton
vaistoja empiville
elämältä
jos lupaa kysyy
kaikki
on kielletty
veden liike
on padottu,
tuuli taltutettu
mitään ei
tee koskaan
mieli
mikä se
semmoinen lääke
on
joka on
kuolemaksi
vellihousuille
peloksi
viimeistä
päivää tässä
mennään
viimeistä vapinaa,
jotta parvella
olisi työtä
hinta kunniasta
ja maineesta
eihän onnea myydä
markkinoilla,
rikkauksia
ryysyläisen
povitaskussa
ja ei se
paska haise
mikä on
on nautinnosta
tehty
luojalle kiitos
ettei ole
pakkoa
ettei onni ole
kirjoitettu
kapitalismin aakkosiin
(mopo keuli vain hetken, lyhyen tovin
ihminen niin harvoin poikkeaa reitiltään, jos on rationaalinen, pilkut kohdillaan)
takaisin aikaan
ja hengen
kulkuun
ajatukset seuraavat
jälkipolvia
ne on haastettava,
vain kestävä
selviää
ja kaikki muu
joutaa palaa
ei ole
olemassa
mitään yhtä
totuutta
mitään päähänpinttymää
on mennyttä,
on tulevaa ja
kallio kestää
sen kaiken
peilaten sen
ymmärryksellään
se raastaa, repii
ja samalla
hyväilee ja
rakastaa
sisaruksia se rakastaa
jotta emme sammuttaisi
aurinkoa,
kuuta
valamaamme muotokuvaa
jotain mitä odottaa,
jotain mikä
meitä odottaa
ikuiseksi sanottua
mittaa
ajallemme
usko,
toivo ja
ymmärrys
anna meille
meidän jokapäiväinen
tahtomme
sillä ei
elämää
voi muuttaa
tai kieltää
se on elettävä
jokaisen on
otettava vastuunsa
on olemassa
luonnon valinta
ja ihmisen valinta
ja kuten
olemme huomanneet
ihminen valitsee
aina kuoleman
mikä on
tuo viikatteen
jättämä kasvusto
mikä
on mekanismi,
jolla järkeä
lyödään
maailman kehitykseen
olen laittanut
purjeet ylös
on aika
matkustaa eteenpäin
osattava pyörittää
maata,
jotta aurinko
olisi ystävämme
meret
antaisivat elon
ja ilon
ilman hengittää
ja kasvattaa
viettejämme
vapautua moraalimme
vääristä ja
valheellisista
odotuksista
kuolettaa tarpeettoman
syyllisyyden
tunteen herättämät
raja-aidat
jotta alitajuntamme
olisi puhdas,
jotta osaisimme
olla rehellisiä
hienotunteisia
asioissa,
joissa
rehellisyys vain
satuttaa
ei tee rehellisyydestä
yhtään jalompaa
matkallani haluaisin
nähdä unta,
elämää
toiveiden
toteutumisesta
mehän olemme
tavallaan kaikki
taiteilijoita
osaamme inspiroida,
osaamme päästää
itsemme
raja-aitojemme
ulkopuolelle
osaamme mietiskellä
meidän on luotava
oma luonteemme
siinä missä
se vapaus
tekee myös aina
vastuulliseksi
vastuulliseksi
elämäntarkoituksestamme
elämässä ei
ole taikauskoa
ei ylemmyyttä
osoittavaa
ajattelutapaa
on vaan
olioille ja
eliöille suotua
elämää
ja tähän minä
jätän lauseet
jätän jotta
oppisin
oppisin avoimin
silmin
tekemään työtä
ja rakastamaan
ettei veneeni
ajelehtisi,
uhmaamalla nälkäisiä
suita ja mantereita
vaan antaisi
jotain mitä
et uskosisi
sielustani koskaan
näkeväsi
tuskaton kyynel
olisi juomani
kuten maassa
on aina tuoksu,
hautaamattoman
sydämen elävä
tuoksu
eikä se
kuole
rakkaus ei
koskaan anna periksi
koskaan eivät
aika ja
haavat ole
mistään kotoisin
mutta koko
kehollani minä
kuuntelen
aisteillani
katson,
että se yhteinen
kauneus tulisi
että se
tarttuisi ja
tekisi
maailmasta totta
totta edes toisen puolen
toisella puolella aikaa
onnellisia kohtaamisia
ainaista hintaa kysymättä
Selite:
https://www.youtube.com/watch?v=NK6vzYVlhlg
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut