The Jack

Jokin ulkoinen,
maaginen mahti
on yläpuolellamme
 
jokin joka ajaa
eläimen henkihieveriin
 
antaa huumansa
kadota,
tuskansa lävistää
sydämen
 
miten kamppailla
saadakseen mielestään
sen himokkaan katseen
 
miten taistella
unohtaakseen ne
kohtalokkaat sanat
miten kaukana
todellisuudesta
kaikki toiveensa leijuivat
 
 
 
palaan myöhemmin
tähän todelliseen syyhyn
 
tähän todelliseen
mittaamattomuuteen,
joka halusi ja imi
 
imi jumalan ja sen
luullun neitsyen
nimeen
ryöstää palavan ihon
 
kaksi tavallisen
kiveksen täyttämää,
kaksi syyhyävää
eron hetkeä
 
hetkeä ennen
elämännesteen
pyyhkiä huulesi,
kasvosi
 
pitämään kaksi
ihmistä yhdessä
 
jotta mikään
ei kuolisi
 
pyhäinpäivä aamuun
kukaan ei kuolisi
tulematta toisiinsa
 
tietoiseksi tässä tarinassa
 
 
 
 
sinulla oli
vaalea pillerisi,
minulla sininen
 
sinulla oli
katumuksen
kaapu,
minulla vain
esinahka peittona
 
sinulla aistillisen
kaareva vartalo,
pää, otsa
ja rinnat
vasten
selkääni
 
minä maalasin
sinut lempeäksi,
minä halusin
sinun hymyilevän
 
halusin rintojesi
puristautuvan paitasi
muotoja vasten
 
ne olivat vankeja,
riistettyjä,
odottaen
vapauttajaansa,
hämmästyttäviä
uusia yksitiskohtia
 
odottivat ja kuuntelivat
yön hiljaisuuteen
kirjoitettua
 
ota ne
ota minut
 
rakenna raiteillesi
tie,
päivälläsi
suljetun luomen
takainen pimeä
 
taikoa raivo
hellyydeksi,
niin kuin
ruumiisi leijuisi
painottomuudessa
kohti tuhoa
 
kohti sietämättömyyden
laahusta,
kaiken olla
erilaista ja
 
mikään ei olisi
kuitenkaan muuttunut
 
 
 
 
silmä ei erota mitään
muutosta
ja silti lipumisesi
on täydellisyys
 
kovuus on
puhkaisut
ensimmäisen aallon
runouteen
 
toisella jo
lausumme
jotain
solmimaamme yhteyteen
 
kolmannen
vapautuneeseen painoon
 
neljännen
 
sen jo tuntee
puolivälin iloa
 
ohjauksen suomaa
iloa, puoliksi
vielä ulottumattomissaan
 
 
 
miten silmissä
välähti paidan
putoaminen
 
kaikki ne
kauniit
kasvot,
kaikki ne
tukahdutetut
huokaukset
 
tunne minut,
kosketa
tunne itsesi
 
hivele ja
tunne kuinka
se tuoksuu
 
ime silloin,
kun on imettävä
ime, jotta
kiintyisit
 
näkisit kasvoillamme
muutakin kuin
tottelevaisuuden
ja alistumisen
 
ole kuin
käärmeenlumoaja,
matelijasi kaulasi
ympärillä



 
ole se nainen,
joka juoksee
ohitseni
 
juoksee ja
haluaa anastaa
tämän hetken
 
haluaa tämän hetken
ja pauhaisi sisälläsi
niin kuin ihastuksesi
olisi kävellyt
ihosi sisällä
 
elämää olisi
jokaisena
seitsemänä
renkaana jo
 
saamisina olevien
ajatusten jatkeena
 
kaihon, ilon luoda
tilaa,
luoda jotta
se tunne ei
olisi lakannut olemasta
 
 
 
aja sitä
luontoa,
aja paholaisen
tapaa kosketella
jalkojen väliä
 
katso niin,
että houkuttelisit
halua tyydyttämään
vaistosi
 
kaikki aistien
varassa,
jonkin suuremman
ohjatessa
 
piirtäen kauneimpia
laulujaan,
painaen koukeroita
laivoista suurimman
rajaan
 
tunteiden pysyvyyteen
tekojensa kintereillä
 
 
 
onnekas on joka
pääsee sisään,
käännytettyjen nuollessa
näppejään
 
 
 
käännytettyinä kärsimyksiin
 
 
 
totuuden on ilmestyttävä
epäilysten keskuuteen,
itkun rikkoa
yön hiljaisuus
 
hellyys oli
kohde,
majakka
 
näyttäessään suuntaa
 
kosketellessaan
sinetöityä kohtaloaan
 
 
 
 
märkä kuin
puudeli,
märkä kuin
sammutettu palo
 
ei rakkauden
tuntuista,
ei syntymää
 
aivan kuin
jotain puuttuisi,
mutta jotain aina
myös syntyy
 
jotain joka
silmukoi meitä
kiinni
 
minua palelee
 
 
 
istun pöntöllä
ja kusen
hunajaa
 
kun elämää
katsoo kauempaa
huomaa
kuinka se on
koristeltu
 
mitä olemmekaan
tehneet
 
mitä olemmekaan
luoneet ja
höylänneet
yhteen unelmaan
 
mitä juottaneet
yhtyneeseen totuuteen,
joka tekee hihittelystä
hiljaisuusuuksiaan
 
 
 
sanat eivät aina
tavoita totuutta
 
sanat syntyvät
monesti liian myöhään
 
ja joskus on
vaan helpompi
elää sanomatta
yhtäkään sanaa
 
aivan kuin onttous
osaisi vain olla
 
minun ottaessa nyt
valkean pillerin
sinun taas
on ripustettava
se pyykki 
sinisilmäisyyteen

 
 
 
olen miettinyt valintojani,
sulkemattomia ovia
 
sokeutta, jota
elämä syytää
tyhjyyteen
 
asioita, joita
ei aina pysty katsomaan
silmiin
 
pelkojani, joita en
suostunut kuuntelamaan
 
ja tunteitani, joita sanon
ääneen tuntiessani
ihastusta tai
jopa pienen pientä
rakkautta
 
siinä se koko
alastomuus nyt
on, onko se
alku
 
onko se
loppu,
kun minun
terhakalla
on kypärä
 
sinun sydämelläsi
on kaipuu ja
unelma
 
sellainen sekoitus
likaista liikutusta,
salaisen surun aineksia
 
jotka saavat
kuulostelemaan tuntemuksiani
 
 
 
minähän olin
onnellinen
 
taistelin ja
halusin jokaista
suupalaasi
 
jokaista liekin
pisteen polttaa haluani
halussasi
 
kaikkia elettyjä
kerroksia,
näyttääkseni sinulle
sen mitä
haluaisit nähdä
 
ja minä oppia
 
 
 
 
katso nyt
tätä
vuotavaa uuhta
 
katso
jättiläismäistä
putkea
 
kaikkia kellertäviä
aurinkoja
 
mikään ei ole vaarallista,
kun aloittaa alusta,
ryntää ja altistaa
 
tullessaan rajalle,
kohtaan jossa
aurinko
ja kuu ovat
tosissaan
 
päivä ilman
yön merkitsemää
rajaa
 
tai sen hetken,
kun tyyni on
aika, josta
tuulen kääntämät
latvat muuttuvat
vakaudesta
rajalle, jossa
reunat alkavat
 
rajalle, jossa
luottamus ja
ihastus
 
tai rakkaus
 
alkaa ja
 
siinä pisteessä
kaikki on vielä
kirkkautta
 
ja vain ripaus
siitä
materia luhistuu,
henki virtaa sisään ja
ulos
 
jokainen henkäys
osana välitilaa,
karkaamassa
 
toinen ymmärrykseen,
kolmas onnellisuuteen
 
neljäs riisuu yöpaitansa
ja pinkkaa housunsa
loogisuuteen
 
 
 
sinä paljastit rintasi,
minä sulin
 
sinä tartuit hetkeen
toisiimme tottuneen
katseeni alla
 
minä kosketin,
kosketin aikaa
jonka välissä ei
ollut materiaa
 
oli vain seuraavaa
hetki ja sammuneen
tähden varjokaan
ei sitä hetkeä
pystynyt mitätöimään
 
 
 
kaikessa on
aina suhteensa,
mittasuhteen täyttää
ja katsoa seurauksia
 
ajatuksilla punomme
sillan toisiimme,
puhumalla todennamme
ajatuksemme
puhtauden ja
teoilla merkitsemme
jälkemme
 
käyntikorttimme
 
käsi kädessä maailma
on vain meidän,
ei ole muuta totuutta
 
ei ole muuta massaa,
joka
liikuttaisi tätä elon laivaa
 
ja perkele siinä
samassa
räpäyksessä se
ensimmäinen aavistus
 
se pippurinen pelko
läähättää hengityksessä
 
sen epämukavuuden tuntee,
mutta kukaan ei
tunnusta
 
kukaan ei halua
ymmärtää, mutta
ihminen on erehtyväinen
 
 
 
valon nopeudella
taivas muuttuu
onnellisuudesta
salamoiksi
 
jokaisessa ihmisessä
on tekoja joita ei
voi hallita
 
jokaisessa ihmisessä
on sanoja,
jotka leikkaavat
 
ja näyttävät sisältönsä

 
 
mikään sanoissa
ei voi koskaan
tarttua,
mikään ei voi
murtaa kenenkään
koskevuutta
 
onnellisuus,
hetki elämässä
ennen seuraavaa
ylämäkeä
 
minä vaalin
aikaa ja tilaa,
pyrin synnyttämään
sen onnellisuuden siemenen
 
sen jolla
ratsastaa ja
ravitsee
 
sen jolla
kannattelee,
jotta se
kasvaisi suuremmaksi
 
jotta se
tekemättä jättäminen
olisi jokaisen
harkinnan jälkeen
edelleen teko
 
jotta minä ei
olisi perkele
se itsekäs
MINÄ
vaan
 
se huomioonottava
ME
 
 
 
laulussa sanotaan,
että
haaveet kaatuu
 
aina niitä
taloja ei rakenneta
rakkaudella
aina niitä
yhteisiä hetkiä
ei tapetoida
orgasmiin
 
aina se hyvyys
ei tarkoita
herkkyyttä
elämässä,
rakkaudessa
 
tai se muuttaa
väriä,
sen mukaan
kuka sitä kutsuu
 
tai sen päällä
mahtaa
maata
 
 
no sen etäisyyden
halki on
käynyt muitakin
teitä
 
minun askeleeni ei
ollut ensimmäinen
eikä varmaan
viimeinen,
mutta nyt
en pysty katsomaan
silmiin
 
en pysty suutelemaan
suulle
 
tai oikeastaan
mikään ei ole
mitään
 
on vain JACK
 
VITTU, on vain MINÄ ja JACK



 
sellaista se
elämä on,
piilossa pysyviä
ominaisuuksia
 
elämäni piiri
on murtunut,
mutta
elämä on
edelleen valoisa
ja tuoksuva
 
kaunis ja hehkeä
 
kaikki ihanat
tunteet ihonsa alla
päällisin koristein
koristeltuna
 
 
sinä näytit
miten se ihanuus
maailmaan rakennetaan
 
paikan missä sen
todellisuuden
voi nähdä
 
kun kaikki
kukkii paljaimmillaan
 
ja se vaan
osaa olla joskus
kipeämpää kuin
osaamme kuvitellakaan
 
 
ja silti
välitän sinusta,
rakennan parempaa
maailmaa
 
jotta voisimme
jakaa kaiken
ja
puhua
 
puhua ja jakaa
 
jotta kun se
neula seuraavan kerran
lävistää
 
niin se kiihkeä
ylitsevuotava
onni,
äyräissä kuohuva
hellyys ei
tekisi kuolleita kukkasia
 
vaan soittaisi vaan
ja kilistelisi niitä
aistejamme
 
jotta jokaisessa huippukohdassa
ei tarvitsisi miettiä
seuraamuksia
 
miten se luottamus rakennetaan

mennessämme ihmisyyteen asti



silloin kun sitä kuvitteelista ilmiötä uuteen elämään rakennetaan



ettei sitä esitetä onnellisuutena
edes silloin kun
valhe luo illuusionsa
ihmiseen,
jos sen
haluaa käsi sydämellä näyttävän


miltä se todellisuudessa tuntuu