Jokin ulkoinen,
maaginen mahti
on yläpuolellamme
jokin joka ajaa
eläimen henkihieveriin
antaa huumansa
kadota,
tuskansa lävistää
sydämen
miten kamppailla
saadakseen mielestään
sen himokkaan katseen
miten taistella
unohtaakseen ne
kohtalokkaat sanat
miten kaukana
todellisuudesta
kaikki toiveensa leijuivat
palaan myöhemmin
tähän todelliseen syyhyn
tähän todelliseen
mittaamattomuuteen,
joka halusi ja imi
imi jumalan ja sen
luullun neitsyen
nimeen
ryöstää palavan ihon
kaksi tavallisen
kiveksen täyttämää,
kaksi syyhyävää
eron hetkeä
hetkeä ennen
elämännesteen
pyyhkiä huulesi,
kasvosi
pitämään kaksi
ihmistä yhdessä
jotta mikään
ei kuolisi
pyhäinpäivä aamuun
kukaan ei kuolisi
tulematta toisiinsa
tietoiseksi tässä tarinassa
sinulla oli
vaalea pillerisi,
minulla sininen
sinulla oli
katumuksen
kaapu,
minulla vain
esinahka peittona
sinulla aistillisen
kaareva vartalo,
pää, otsa
ja rinnat
vasten
selkääni
minä maalasin
sinut lempeäksi,
minä halusin
sinun hymyilevän
halusin rintojesi
puristautuvan paitasi
muotoja vasten
ne olivat vankeja,
riistettyjä,
odottaen
vapauttajaansa,
hämmästyttäviä
uusia yksitiskohtia
odottivat ja kuuntelivat
yön hiljaisuuteen
kirjoitettua
ota ne
ota minut
rakenna raiteillesi
tie,
päivälläsi
suljetun luomen
takainen pimeä
taikoa raivo
hellyydeksi,
niin kuin
ruumiisi leijuisi
painottomuudessa
kohti tuhoa
kohti sietämättömyyden
laahusta,
kaiken olla
erilaista ja
mikään ei olisi
kuitenkaan muuttunut
silmä ei erota mitään
muutosta
ja silti lipumisesi
on täydellisyys
kovuus on
puhkaisut
ensimmäisen aallon
runouteen
toisella jo
lausumme
jotain
solmimaamme yhteyteen
kolmannen
vapautuneeseen painoon
neljännen
sen jo tuntee
puolivälin iloa
ohjauksen suomaa
iloa, puoliksi
vielä ulottumattomissaan
miten silmissä
välähti paidan
putoaminen
kaikki ne
kauniit
kasvot,
kaikki ne
tukahdutetut
huokaukset
tunne minut,
kosketa
tunne itsesi
hivele ja
tunne kuinka
se tuoksuu
ime silloin,
kun on imettävä
ime, jotta
kiintyisit
näkisit kasvoillamme
muutakin kuin
tottelevaisuuden
ja alistumisen
ole kuin
käärmeenlumoaja,
matelijasi kaulasi
ympärillä
ole se nainen,
joka juoksee
ohitseni
juoksee ja
haluaa anastaa
tämän hetken
haluaa tämän hetken
ja pauhaisi sisälläsi
niin kuin ihastuksesi
olisi kävellyt
ihosi sisällä
elämää olisi
jokaisena
seitsemänä
renkaana jo
saamisina olevien
ajatusten jatkeena
kaihon, ilon luoda
tilaa,
luoda jotta
se tunne ei
olisi lakannut olemasta
aja sitä
luontoa,
aja paholaisen
tapaa kosketella
jalkojen väliä
katso niin,
että houkuttelisit
halua tyydyttämään
vaistosi
kaikki aistien
varassa,
jonkin suuremman
ohjatessa
piirtäen kauneimpia
laulujaan,
painaen koukeroita
laivoista suurimman
rajaan
tunteiden pysyvyyteen
tekojensa kintereillä
onnekas on joka
pääsee sisään,
käännytettyjen nuollessa
näppejään
käännytettyinä kärsimyksiin
totuuden on ilmestyttävä
epäilysten keskuuteen,
itkun rikkoa
yön hiljaisuus
hellyys oli
kohde,
majakka
näyttäessään suuntaa
kosketellessaan
sinetöityä kohtaloaan
märkä kuin
puudeli,
märkä kuin
sammutettu palo
ei rakkauden
tuntuista,
ei syntymää
aivan kuin
jotain puuttuisi,
mutta jotain aina
myös syntyy
jotain joka
silmukoi meitä
kiinni
minua palelee
istun pöntöllä
ja kusen
hunajaa
kun elämää
katsoo kauempaa
huomaa
kuinka se on
koristeltu
mitä olemmekaan
tehneet
mitä olemmekaan
luoneet ja
höylänneet
yhteen unelmaan
mitä juottaneet
yhtyneeseen totuuteen,
joka tekee hihittelystä
hiljaisuusuuksiaan
sanat eivät aina
tavoita totuutta
sanat syntyvät
monesti liian myöhään
ja joskus on
vaan helpompi
elää sanomatta
yhtäkään sanaa
aivan kuin onttous
osaisi vain olla
minun ottaessa nyt
valkean pillerin
sinun taas
on ripustettava
se pyykki
sinisilmäisyyteen
olen miettinyt valintojani,
sulkemattomia ovia
sokeutta, jota
elämä syytää
tyhjyyteen
asioita, joita
ei aina pysty katsomaan
silmiin
pelkojani, joita en
suostunut kuuntelamaan
ja tunteitani, joita sanon
ääneen tuntiessani
ihastusta tai
jopa pienen pientä
rakkautta
siinä se koko
alastomuus nyt
on, onko se
alku
onko se
loppu,
kun minun
terhakalla
on kypärä
sinun sydämelläsi
on kaipuu ja
unelma
sellainen sekoitus
likaista liikutusta,
salaisen surun aineksia
jotka saavat
kuulostelemaan tuntemuksiani
minähän olin
onnellinen
taistelin ja
halusin jokaista
suupalaasi
jokaista liekin
pisteen polttaa haluani
halussasi
kaikkia elettyjä
kerroksia,
näyttääkseni sinulle
sen mitä
haluaisit nähdä
ja minä oppia
katso nyt
tätä
vuotavaa uuhta
katso
jättiläismäistä
putkea
kaikkia kellertäviä
aurinkoja
mikään ei ole vaarallista,
kun aloittaa alusta,
ryntää ja altistaa
tullessaan rajalle,
kohtaan jossa
aurinko
ja kuu ovat
tosissaan
päivä ilman
yön merkitsemää
rajaa
tai sen hetken,
kun tyyni on
aika, josta
tuulen kääntämät
latvat muuttuvat
vakaudesta
rajalle, jossa
reunat alkavat
rajalle, jossa
luottamus ja
ihastus
tai rakkaus
alkaa ja
siinä pisteessä
kaikki on vielä
kirkkautta
ja vain ripaus
siitä
materia luhistuu,
henki virtaa sisään ja
ulos
jokainen henkäys
osana välitilaa,
karkaamassa
toinen ymmärrykseen,
kolmas onnellisuuteen
neljäs riisuu yöpaitansa
ja pinkkaa housunsa
loogisuuteen
sinä paljastit rintasi,
minä sulin
sinä tartuit hetkeen
toisiimme tottuneen
katseeni alla
minä kosketin,
kosketin aikaa
jonka välissä ei
ollut materiaa
oli vain seuraavaa
hetki ja sammuneen
tähden varjokaan
ei sitä hetkeä
pystynyt mitätöimään
kaikessa on
aina suhteensa,
mittasuhteen täyttää
ja katsoa seurauksia
ajatuksilla punomme
sillan toisiimme,
puhumalla todennamme
ajatuksemme
puhtauden ja
teoilla merkitsemme
jälkemme
käyntikorttimme
käsi kädessä maailma
on vain meidän,
ei ole muuta totuutta
ei ole muuta massaa,
joka
liikuttaisi tätä elon laivaa
ja perkele siinä
samassa
räpäyksessä se
ensimmäinen aavistus
se pippurinen pelko
läähättää hengityksessä
sen epämukavuuden tuntee,
mutta kukaan ei
tunnusta
kukaan ei halua
ymmärtää, mutta
ihminen on erehtyväinen
valon nopeudella
taivas muuttuu
onnellisuudesta
salamoiksi
jokaisessa ihmisessä
on tekoja joita ei
voi hallita
jokaisessa ihmisessä
on sanoja,
jotka leikkaavat
ja näyttävät sisältönsä
mikään sanoissa
ei voi koskaan
tarttua,
mikään ei voi
murtaa kenenkään
koskevuutta
onnellisuus,
hetki elämässä
ennen seuraavaa
ylämäkeä
minä vaalin
aikaa ja tilaa,
pyrin synnyttämään
sen onnellisuuden siemenen
sen jolla
ratsastaa ja
ravitsee
sen jolla
kannattelee,
jotta se
kasvaisi suuremmaksi
jotta se
tekemättä jättäminen
olisi jokaisen
harkinnan jälkeen
edelleen teko
jotta minä ei
olisi perkele
se itsekäs
MINÄ
vaan
se huomioonottava
ME
laulussa sanotaan,
että
haaveet kaatuu
aina niitä
taloja ei rakenneta
rakkaudella
aina niitä
yhteisiä hetkiä
ei tapetoida
orgasmiin
aina se hyvyys
ei tarkoita
herkkyyttä
elämässä,
rakkaudessa
tai se muuttaa
väriä,
sen mukaan
kuka sitä kutsuu
tai sen päällä
mahtaa
maata
no sen etäisyyden
halki on
käynyt muitakin
teitä
minun askeleeni ei
ollut ensimmäinen
eikä varmaan
viimeinen,
mutta nyt
en pysty katsomaan
silmiin
en pysty suutelemaan
suulle
tai oikeastaan
mikään ei ole
mitään
on vain JACK
VITTU, on vain MINÄ ja JACK
sellaista se
elämä on,
piilossa pysyviä
ominaisuuksia
elämäni piiri
on murtunut,
mutta
elämä on
edelleen valoisa
ja tuoksuva
kaunis ja hehkeä
kaikki ihanat
tunteet ihonsa alla
päällisin koristein
koristeltuna
sinä näytit
miten se ihanuus
maailmaan rakennetaan
paikan missä sen
todellisuuden
voi nähdä
kun kaikki
kukkii paljaimmillaan
ja se vaan
osaa olla joskus
kipeämpää kuin
osaamme kuvitellakaan
ja silti
välitän sinusta,
rakennan parempaa
maailmaa
jotta voisimme
jakaa kaiken
ja
puhua
puhua ja jakaa
jotta kun se
neula seuraavan kerran
lävistää
niin se kiihkeä
ylitsevuotava
onni,
äyräissä kuohuva
hellyys ei
tekisi kuolleita kukkasia
vaan soittaisi vaan
ja kilistelisi niitä
aistejamme
jotta jokaisessa huippukohdassa
ei tarvitsisi miettiä
seuraamuksia
miten se luottamus rakennetaan
mennessämme ihmisyyteen asti
silloin kun sitä kuvitteelista ilmiötä uuteen elämään rakennetaan
ettei sitä esitetä onnellisuutena
edes silloin kun
valhe luo illuusionsa
ihmiseen,
jos sen
haluaa käsi sydämellä näyttävän
miltä se todellisuudessa tuntuu
maaginen mahti
on yläpuolellamme
jokin joka ajaa
eläimen henkihieveriin
antaa huumansa
kadota,
tuskansa lävistää
sydämen
miten kamppailla
saadakseen mielestään
sen himokkaan katseen
miten taistella
unohtaakseen ne
kohtalokkaat sanat
miten kaukana
todellisuudesta
kaikki toiveensa leijuivat
palaan myöhemmin
tähän todelliseen syyhyn
tähän todelliseen
mittaamattomuuteen,
joka halusi ja imi
imi jumalan ja sen
luullun neitsyen
nimeen
ryöstää palavan ihon
kaksi tavallisen
kiveksen täyttämää,
kaksi syyhyävää
eron hetkeä
hetkeä ennen
elämännesteen
pyyhkiä huulesi,
kasvosi
pitämään kaksi
ihmistä yhdessä
jotta mikään
ei kuolisi
pyhäinpäivä aamuun
kukaan ei kuolisi
tulematta toisiinsa
tietoiseksi tässä tarinassa
sinulla oli
vaalea pillerisi,
minulla sininen
sinulla oli
katumuksen
kaapu,
minulla vain
esinahka peittona
sinulla aistillisen
kaareva vartalo,
pää, otsa
ja rinnat
vasten
selkääni
minä maalasin
sinut lempeäksi,
minä halusin
sinun hymyilevän
halusin rintojesi
puristautuvan paitasi
muotoja vasten
ne olivat vankeja,
riistettyjä,
odottaen
vapauttajaansa,
hämmästyttäviä
uusia yksitiskohtia
odottivat ja kuuntelivat
yön hiljaisuuteen
kirjoitettua
ota ne
ota minut
rakenna raiteillesi
tie,
päivälläsi
suljetun luomen
takainen pimeä
taikoa raivo
hellyydeksi,
niin kuin
ruumiisi leijuisi
painottomuudessa
kohti tuhoa
kohti sietämättömyyden
laahusta,
kaiken olla
erilaista ja
mikään ei olisi
kuitenkaan muuttunut
silmä ei erota mitään
muutosta
ja silti lipumisesi
on täydellisyys
kovuus on
puhkaisut
ensimmäisen aallon
runouteen
toisella jo
lausumme
jotain
solmimaamme yhteyteen
kolmannen
vapautuneeseen painoon
neljännen
sen jo tuntee
puolivälin iloa
ohjauksen suomaa
iloa, puoliksi
vielä ulottumattomissaan
miten silmissä
välähti paidan
putoaminen
kaikki ne
kauniit
kasvot,
kaikki ne
tukahdutetut
huokaukset
tunne minut,
kosketa
tunne itsesi
hivele ja
tunne kuinka
se tuoksuu
ime silloin,
kun on imettävä
ime, jotta
kiintyisit
näkisit kasvoillamme
muutakin kuin
tottelevaisuuden
ja alistumisen
ole kuin
käärmeenlumoaja,
matelijasi kaulasi
ympärillä
ole se nainen,
joka juoksee
ohitseni
juoksee ja
haluaa anastaa
tämän hetken
haluaa tämän hetken
ja pauhaisi sisälläsi
niin kuin ihastuksesi
olisi kävellyt
ihosi sisällä
elämää olisi
jokaisena
seitsemänä
renkaana jo
saamisina olevien
ajatusten jatkeena
kaihon, ilon luoda
tilaa,
luoda jotta
se tunne ei
olisi lakannut olemasta
aja sitä
luontoa,
aja paholaisen
tapaa kosketella
jalkojen väliä
katso niin,
että houkuttelisit
halua tyydyttämään
vaistosi
kaikki aistien
varassa,
jonkin suuremman
ohjatessa
piirtäen kauneimpia
laulujaan,
painaen koukeroita
laivoista suurimman
rajaan
tunteiden pysyvyyteen
tekojensa kintereillä
onnekas on joka
pääsee sisään,
käännytettyjen nuollessa
näppejään
käännytettyinä kärsimyksiin
totuuden on ilmestyttävä
epäilysten keskuuteen,
itkun rikkoa
yön hiljaisuus
hellyys oli
kohde,
majakka
näyttäessään suuntaa
kosketellessaan
sinetöityä kohtaloaan
märkä kuin
puudeli,
märkä kuin
sammutettu palo
ei rakkauden
tuntuista,
ei syntymää
aivan kuin
jotain puuttuisi,
mutta jotain aina
myös syntyy
jotain joka
silmukoi meitä
kiinni
minua palelee
istun pöntöllä
ja kusen
hunajaa
kun elämää
katsoo kauempaa
huomaa
kuinka se on
koristeltu
mitä olemmekaan
tehneet
mitä olemmekaan
luoneet ja
höylänneet
yhteen unelmaan
mitä juottaneet
yhtyneeseen totuuteen,
joka tekee hihittelystä
hiljaisuusuuksiaan
sanat eivät aina
tavoita totuutta
sanat syntyvät
monesti liian myöhään
ja joskus on
vaan helpompi
elää sanomatta
yhtäkään sanaa
aivan kuin onttous
osaisi vain olla
minun ottaessa nyt
valkean pillerin
sinun taas
on ripustettava
se pyykki
sinisilmäisyyteen
olen miettinyt valintojani,
sulkemattomia ovia
sokeutta, jota
elämä syytää
tyhjyyteen
asioita, joita
ei aina pysty katsomaan
silmiin
pelkojani, joita en
suostunut kuuntelamaan
ja tunteitani, joita sanon
ääneen tuntiessani
ihastusta tai
jopa pienen pientä
rakkautta
siinä se koko
alastomuus nyt
on, onko se
alku
onko se
loppu,
kun minun
terhakalla
on kypärä
sinun sydämelläsi
on kaipuu ja
unelma
sellainen sekoitus
likaista liikutusta,
salaisen surun aineksia
jotka saavat
kuulostelemaan tuntemuksiani
minähän olin
onnellinen
taistelin ja
halusin jokaista
suupalaasi
jokaista liekin
pisteen polttaa haluani
halussasi
kaikkia elettyjä
kerroksia,
näyttääkseni sinulle
sen mitä
haluaisit nähdä
ja minä oppia
katso nyt
tätä
vuotavaa uuhta
katso
jättiläismäistä
putkea
kaikkia kellertäviä
aurinkoja
mikään ei ole vaarallista,
kun aloittaa alusta,
ryntää ja altistaa
tullessaan rajalle,
kohtaan jossa
aurinko
ja kuu ovat
tosissaan
päivä ilman
yön merkitsemää
rajaa
tai sen hetken,
kun tyyni on
aika, josta
tuulen kääntämät
latvat muuttuvat
vakaudesta
rajalle, jossa
reunat alkavat
rajalle, jossa
luottamus ja
ihastus
tai rakkaus
alkaa ja
siinä pisteessä
kaikki on vielä
kirkkautta
ja vain ripaus
siitä
materia luhistuu,
henki virtaa sisään ja
ulos
jokainen henkäys
osana välitilaa,
karkaamassa
toinen ymmärrykseen,
kolmas onnellisuuteen
neljäs riisuu yöpaitansa
ja pinkkaa housunsa
loogisuuteen
sinä paljastit rintasi,
minä sulin
sinä tartuit hetkeen
toisiimme tottuneen
katseeni alla
minä kosketin,
kosketin aikaa
jonka välissä ei
ollut materiaa
oli vain seuraavaa
hetki ja sammuneen
tähden varjokaan
ei sitä hetkeä
pystynyt mitätöimään
kaikessa on
aina suhteensa,
mittasuhteen täyttää
ja katsoa seurauksia
ajatuksilla punomme
sillan toisiimme,
puhumalla todennamme
ajatuksemme
puhtauden ja
teoilla merkitsemme
jälkemme
käyntikorttimme
käsi kädessä maailma
on vain meidän,
ei ole muuta totuutta
ei ole muuta massaa,
joka
liikuttaisi tätä elon laivaa
ja perkele siinä
samassa
räpäyksessä se
ensimmäinen aavistus
se pippurinen pelko
läähättää hengityksessä
sen epämukavuuden tuntee,
mutta kukaan ei
tunnusta
kukaan ei halua
ymmärtää, mutta
ihminen on erehtyväinen
valon nopeudella
taivas muuttuu
onnellisuudesta
salamoiksi
jokaisessa ihmisessä
on tekoja joita ei
voi hallita
jokaisessa ihmisessä
on sanoja,
jotka leikkaavat
ja näyttävät sisältönsä
mikään sanoissa
ei voi koskaan
tarttua,
mikään ei voi
murtaa kenenkään
koskevuutta
onnellisuus,
hetki elämässä
ennen seuraavaa
ylämäkeä
minä vaalin
aikaa ja tilaa,
pyrin synnyttämään
sen onnellisuuden siemenen
sen jolla
ratsastaa ja
ravitsee
sen jolla
kannattelee,
jotta se
kasvaisi suuremmaksi
jotta se
tekemättä jättäminen
olisi jokaisen
harkinnan jälkeen
edelleen teko
jotta minä ei
olisi perkele
se itsekäs
MINÄ
vaan
se huomioonottava
ME
laulussa sanotaan,
että
haaveet kaatuu
aina niitä
taloja ei rakenneta
rakkaudella
aina niitä
yhteisiä hetkiä
ei tapetoida
orgasmiin
aina se hyvyys
ei tarkoita
herkkyyttä
elämässä,
rakkaudessa
tai se muuttaa
väriä,
sen mukaan
kuka sitä kutsuu
tai sen päällä
mahtaa
maata
no sen etäisyyden
halki on
käynyt muitakin
teitä
minun askeleeni ei
ollut ensimmäinen
eikä varmaan
viimeinen,
mutta nyt
en pysty katsomaan
silmiin
en pysty suutelemaan
suulle
tai oikeastaan
mikään ei ole
mitään
on vain JACK
VITTU, on vain MINÄ ja JACK
sellaista se
elämä on,
piilossa pysyviä
ominaisuuksia
elämäni piiri
on murtunut,
mutta
elämä on
edelleen valoisa
ja tuoksuva
kaunis ja hehkeä
kaikki ihanat
tunteet ihonsa alla
päällisin koristein
koristeltuna
sinä näytit
miten se ihanuus
maailmaan rakennetaan
paikan missä sen
todellisuuden
voi nähdä
kun kaikki
kukkii paljaimmillaan
ja se vaan
osaa olla joskus
kipeämpää kuin
osaamme kuvitellakaan
ja silti
välitän sinusta,
rakennan parempaa
maailmaa
jotta voisimme
jakaa kaiken
ja
puhua
puhua ja jakaa
jotta kun se
neula seuraavan kerran
lävistää
niin se kiihkeä
ylitsevuotava
onni,
äyräissä kuohuva
hellyys ei
tekisi kuolleita kukkasia
vaan soittaisi vaan
ja kilistelisi niitä
aistejamme
jotta jokaisessa huippukohdassa
ei tarvitsisi miettiä
seuraamuksia
miten se luottamus rakennetaan
mennessämme ihmisyyteen asti
silloin kun sitä kuvitteelista ilmiötä uuteen elämään rakennetaan
ettei sitä esitetä onnellisuutena
edes silloin kun
valhe luo illuusionsa
ihmiseen,
jos sen
haluaa käsi sydämellä näyttävän
miltä se todellisuudessa tuntuu
Selite:
https://www.youtube.com/watch?v=oyBR-oDNUkg
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut