Kunpa voisi vain
kuunnella tuulta ja
tuntea
kivet jalanpohjissa
sinua kirkkaiden
silmieni kihlattu
katsoa taivaalle ja
nähdä lintujen
piirtämät kuviot,
joilla on
veresi lämmin
se on kuin
katsoisi korteista,
lukisi elämänviivaa ja
löytäisi oman
nykyhetkensä paljaimmillaan
tietämällä missä
on miekka ja
missä ratsu, joka
alitajuisesti iskee
aina heikoimpaan
kohtaan, päähänpistojesi
äkkikäännöksiin
sillä jos
ihmistä odottaa
paha,
hän kärsii jo
ennen pahan
ilmaantumista
rakkauden jättämätöntä lopputiliä
vastakohtaisesti
tarkkailemalla
nykyisyyttä,
on mahdollisuus
tehdä kaikki paremmin
antaa
ytimensä tuoksua
olla kiehtova tuuli
tai jano, joka
kaipaa tyydyttäjäänsä
koska paha ei
ole koskaan
siinä mikä
menee suusta sisään
vaan siinä mikä
tulee ulos
rakkaus ei
kiellä ketään
seuraamasta
elämäntietään
väsymätön aika
vie helposti
kesään ja
antaa kauneuden
voiman haihtua
talven peittävään
kouraan
ihminenhän rakastaa
siksi että rakastaa
ei siksi että haluaisi
mutta miksi
unelma on aina
rakennettu
paluusta, kun
pitäisi lähteä,
lähteä tekemään
toista minää,
katsoa lapsen
kauniita kasvoja,
joissa asuu
hellä rakkaus
joka omistaa
sinut niin kauan
kuin elät kukassasi
neitseellisessä puutarhassasi
mutta kukaan ei
elä pelkillä
sirkushuveilla,
aina tarvitaan
viisauden ymmärrys
ja henkinen päämäärä
sydäntä on
kuitenkin vaikea
kuunnella ja
joskus mahdotonta
ymmärtää
liikutuksen kyyneleet
auringonlaskussa
kertovat paluusta
siitä levottomuudesta
haaveista ja rakastamisesta
kuinka kauneuden
esikuva koskettaa
tulevia sukupolvia
mutta se sydän
esittää vain
takoessaan vaatimuksia
hullaannuttaa ja
tuo naisen lähemmäksi
kuin kangastus
konsanaan tarjoaa
viilentäviä harhojaan
sykkivä pala rinnassa,
jonka ääntä
ei voi vaientaa
ja
se kertoo
elämästä ja maailmasta
peläten tuskaa
tuskaa jonka
epäonnistumisen pelko
tuo omantunnon
lepattavaan puseroon ja
kaupittelee unohdettuja
vuorosoja
mutta sellaisia
tapahtumia ei
tarvitse ymmärtää,
sillä kaikki
tapahtuu ihmisen
sisimmässä
aivan kuin
sankka pölypilvi
mahdollistaa
auringon katsomisen
sokeuttamatta katsojaa
oppien lukemaan
mitä tuuli
rakkautena kirjoittaa
sillä tuuli
tuo mukanaan
tuoksun, joka on
helppo tunnistaa,
kun se pysähtyy
huulille ja
kaikuna vastaa
saaden salaisuutesi hetken omakseen
kuunnella tuulta ja
tuntea
kivet jalanpohjissa
sinua kirkkaiden
silmieni kihlattu
katsoa taivaalle ja
nähdä lintujen
piirtämät kuviot,
joilla on
veresi lämmin
se on kuin
katsoisi korteista,
lukisi elämänviivaa ja
löytäisi oman
nykyhetkensä paljaimmillaan
tietämällä missä
on miekka ja
missä ratsu, joka
alitajuisesti iskee
aina heikoimpaan
kohtaan, päähänpistojesi
äkkikäännöksiin
sillä jos
ihmistä odottaa
paha,
hän kärsii jo
ennen pahan
ilmaantumista
rakkauden jättämätöntä lopputiliä
vastakohtaisesti
tarkkailemalla
nykyisyyttä,
on mahdollisuus
tehdä kaikki paremmin
antaa
ytimensä tuoksua
olla kiehtova tuuli
tai jano, joka
kaipaa tyydyttäjäänsä
koska paha ei
ole koskaan
siinä mikä
menee suusta sisään
vaan siinä mikä
tulee ulos
rakkaus ei
kiellä ketään
seuraamasta
elämäntietään
väsymätön aika
vie helposti
kesään ja
antaa kauneuden
voiman haihtua
talven peittävään
kouraan
ihminenhän rakastaa
siksi että rakastaa
ei siksi että haluaisi
mutta miksi
unelma on aina
rakennettu
paluusta, kun
pitäisi lähteä,
lähteä tekemään
toista minää,
katsoa lapsen
kauniita kasvoja,
joissa asuu
hellä rakkaus
joka omistaa
sinut niin kauan
kuin elät kukassasi
neitseellisessä puutarhassasi
mutta kukaan ei
elä pelkillä
sirkushuveilla,
aina tarvitaan
viisauden ymmärrys
ja henkinen päämäärä
sydäntä on
kuitenkin vaikea
kuunnella ja
joskus mahdotonta
ymmärtää
liikutuksen kyyneleet
auringonlaskussa
kertovat paluusta
siitä levottomuudesta
haaveista ja rakastamisesta
kuinka kauneuden
esikuva koskettaa
tulevia sukupolvia
mutta se sydän
esittää vain
takoessaan vaatimuksia
hullaannuttaa ja
tuo naisen lähemmäksi
kuin kangastus
konsanaan tarjoaa
viilentäviä harhojaan
sykkivä pala rinnassa,
jonka ääntä
ei voi vaientaa
ja
se kertoo
elämästä ja maailmasta
peläten tuskaa
tuskaa jonka
epäonnistumisen pelko
tuo omantunnon
lepattavaan puseroon ja
kaupittelee unohdettuja
vuorosoja
mutta sellaisia
tapahtumia ei
tarvitse ymmärtää,
sillä kaikki
tapahtuu ihmisen
sisimmässä
aivan kuin
sankka pölypilvi
mahdollistaa
auringon katsomisen
sokeuttamatta katsojaa
oppien lukemaan
mitä tuuli
rakkautena kirjoittaa
sillä tuuli
tuo mukanaan
tuoksun, joka on
helppo tunnistaa,
kun se pysähtyy
huulille ja
kaikuna vastaa
saaden salaisuutesi hetken omakseen
Selite:
https://www.youtube.com/watch?v=yr9C1hT9ytk&feature=related
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut