Höyryveturimainen ääni,
kasvoissa ja ruumissa
ei
sen sijaan ollut
mitään kaunista
kaikki kauniit eleet
hukkuivat ruumiin
rumuuteen
nainen muistuttaa
äitiään,
raskas sydämistä
murehtijaa
jonka sydän
oli kepeä
rakenteestaan huolimatta
täynnä heliumia
veden vaahdon
keveys on vastakohta
raskaalle ja
nainen paljasti
vilkuttamalla yhden
kauneimmista eleistä,
joka ei ole
hänen olemuksessaan
tuli sellainen
tunne, että
luotuaan maan
kaikki oli jäänyt
oman onnensa nojaan
hylättyjen ja vastakaiuttomien maailmaan
kasvoihin, joita
satunnaiset ja perityt
piirteet yhdistävät,
mutta niistä
ei kuvastu
todellinen luonne,
sielun peili
pujahdettuamme maailmaan
joudumme samaistumaan
nopanheittoon, jolloin
ratkaistaan se
todellisen minämme kohtalo
sylkäisy maailmaan
ei riitä,
on oltava onnea
nälkäisen puhumisen
tarpeen hän oli
oppinut, monia
sirpaleisia lauseita,
joita liimailemalla
väritti maailmaansa
maailman, jossa
leveät polvipituiset
housut saivat naisen
takamuksen näyttämään
maata viistävältä
pieniä käärmeitä
muistuttavat paljaat
pohkeet saivat
hirviömäiset mittasuhteet
maailma on tullut
eräänlaiselle rajalle,
kun se ylitetään
kaikki saa
hulluuden muodot
tuntematta säätä,
hullua maailma,
joka pesee
ja huuhtoo
uskollisesti
pienikin pisara
voi olla raja,
jota ei voi
voi ylittää
mitan täyttymättä
ylitse pursuava
viha pettää
sitoessaan vastenmieliseen
tiukkaan syleilyyn
ruumiilliseen kosketukseen,
joka muistuttaa
kuoleman kankeutta
mutta sellaisen
kuoleman jälkeen
tulee hiljaista
se puristuu
sieluun ja
on itsessään kauneus
yksinäisyys, jossa
katseiden puuttumaton
rauha tuo
eteen polkuja,
joissa rakkaat hymyilevät
kauhistuneet,
paskan tärkeät,
loppuun palaneet,
kasvot oli jätetty
kauas taakse
roihuavine idylleineen
omituinen ihana
nautinto valtaa, kun
ihminen tuntee
itsensä huomatuksi
näkeekin silmissään
rakkauden ja sekunnin
murto-osan hioman
täydellisyyden
ele on niin
odottamaton ja
kiihkeä, että se
syöpyy salamana mieleen
ja kutsuu naista
ajan ja paikan
kaukaisiin ääriin
synnyttäen suunnattoman
kaipuun
ele lumosi ja
teki kultaista polkua
johon sanoin
ilmaisemattomat hyvästit
vilkuttivat
samalta paikalta
samoin
tavoin kuin
vilkutus voi
kauneimmillaan
rakkaaltaan vaan olla
kasvoissa ja ruumissa
ei
sen sijaan ollut
mitään kaunista
kaikki kauniit eleet
hukkuivat ruumiin
rumuuteen
nainen muistuttaa
äitiään,
raskas sydämistä
murehtijaa
jonka sydän
oli kepeä
rakenteestaan huolimatta
täynnä heliumia
veden vaahdon
keveys on vastakohta
raskaalle ja
nainen paljasti
vilkuttamalla yhden
kauneimmista eleistä,
joka ei ole
hänen olemuksessaan
tuli sellainen
tunne, että
luotuaan maan
kaikki oli jäänyt
oman onnensa nojaan
hylättyjen ja vastakaiuttomien maailmaan
kasvoihin, joita
satunnaiset ja perityt
piirteet yhdistävät,
mutta niistä
ei kuvastu
todellinen luonne,
sielun peili
pujahdettuamme maailmaan
joudumme samaistumaan
nopanheittoon, jolloin
ratkaistaan se
todellisen minämme kohtalo
sylkäisy maailmaan
ei riitä,
on oltava onnea
nälkäisen puhumisen
tarpeen hän oli
oppinut, monia
sirpaleisia lauseita,
joita liimailemalla
väritti maailmaansa
maailman, jossa
leveät polvipituiset
housut saivat naisen
takamuksen näyttämään
maata viistävältä
pieniä käärmeitä
muistuttavat paljaat
pohkeet saivat
hirviömäiset mittasuhteet
maailma on tullut
eräänlaiselle rajalle,
kun se ylitetään
kaikki saa
hulluuden muodot
tuntematta säätä,
hullua maailma,
joka pesee
ja huuhtoo
uskollisesti
pienikin pisara
voi olla raja,
jota ei voi
voi ylittää
mitan täyttymättä
ylitse pursuava
viha pettää
sitoessaan vastenmieliseen
tiukkaan syleilyyn
ruumiilliseen kosketukseen,
joka muistuttaa
kuoleman kankeutta
mutta sellaisen
kuoleman jälkeen
tulee hiljaista
se puristuu
sieluun ja
on itsessään kauneus
yksinäisyys, jossa
katseiden puuttumaton
rauha tuo
eteen polkuja,
joissa rakkaat hymyilevät
kauhistuneet,
paskan tärkeät,
loppuun palaneet,
kasvot oli jätetty
kauas taakse
roihuavine idylleineen
omituinen ihana
nautinto valtaa, kun
ihminen tuntee
itsensä huomatuksi
näkeekin silmissään
rakkauden ja sekunnin
murto-osan hioman
täydellisyyden
ele on niin
odottamaton ja
kiihkeä, että se
syöpyy salamana mieleen
ja kutsuu naista
ajan ja paikan
kaukaisiin ääriin
synnyttäen suunnattoman
kaipuun
ele lumosi ja
teki kultaista polkua
johon sanoin
ilmaisemattomat hyvästit
vilkuttivat
samalta paikalta
samoin
tavoin kuin
vilkutus voi
kauneimmillaan
rakkaaltaan vaan olla
Selite:
Niin sekin on mielenkiintoinen määritelmä, hullu tai hulluus. Mä ymmärrän, jos on mieli järkkynyt ja on sitä kautta menettänyt otteen elämästä tai ei pysty toimimaan muiden ihmisten normeissa. Minusta moni asia on hullua, sellainenkin joka jakaa ns. taloudellista hyvinvointia varsinkin silloin, kun se seurakseltaan aiheuttaa myös uupumusta, pahaaoloa, eroja, sairastumista. Onko se hullu joka ei tartu tilaisuuteen vai se joka saa rauhan sielulleen? Miksi ihmisen mieli on sellainen, että se hakee hulluuden uusia muotoja, iloitakseen, saadakseen tyydytystä tai pettymyksiä.-----
Mä mietin joskus sellaista, että jos maailma olisi luotu tietokoneella ja taloudellisilla arvoilla hyvinvointia, kauneutta ja tyydyksenhalua palvelemaan...maailma näyttäisi täysin erilaiselta...mutta olemmeko kovin kaukana putkessa siitä visiosta?-----
Ei se ole hullu joka pyytää vaan se joka maksaa. Kuka maksaa? Minusta lapset, lapsenmieli, leikit, luonto, eläimet, hymy, kosketus, järki, nuoruus, perhe ja rakkaus ovat liipaisimella.-----
Mikä erottaa ihmisen ikuisuudesta? Sekunin murto-osa!-----
https://www.youtube.com/watch?v=GNyYImjvvEk
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut